Perunan-, mansikan-, vadelman- ja tammenviljelijä

Sain keväällä inspiksen toosata pari jättimäistä vanhaa lehtikompostia ja yhden maatuneen multakasan kasvimaaksi. Tarkemmin sanottuna yhdeksi pitkäksi mansikkapenkiksi ja pariksi kymmenmetriseksi perunapenkiksi. Ja pari lyhyempää perunapenkkiä tuli vielä siihen päähän. Viimekesäiset perunanpehkuviljelyt saaressa tuottivat runsaan sadon... saaren vakituisille asukkaille, eli maamyyrille. Siellä ne kesän mellastivat ja rosvosivat miun perunoita pehkujen alta, jemmaten niitä talven varalle. Kovin vähän jäi meille kesäasukkaille uusia perunota, ehkä yhtä monta kuin sinne istutettiin. Talven ne juhlivat niillä miun perunoilla ja sieltä sun täältä löytyykin tänä kesänä myyrien tämänvuotisia viljelykokeiluita.

Syletti tämä asia sen verran, jotta päätin ettei myyräpopulaa ruokita sen enempää vaan perunaa viljellään täällä kaupungissa, edes pikkusen maistiaisiksi.

Keväällä ähnäsin kompostikasojen kimpussa useamman päivän. Mansikkapenkki otti myös oman aikansa valmisteluineen, lannoittamisineen ja taimien kasteluineen. Penkin päähän jäi paikka vielä kolmelle vadelman taimelle. Kovin vaikutti kuivalta paikalta valintani, mutta ei niitä maita siitä muuallekaan jaksaisi lähteä kärräilemään. Kuivuutta lisäsi vielä se, että "pohjamaa" on puoliksi lahonnutta lehtikompostia. Epäilin hieman hankkeeni onnistumista kevätauringon paistellessa, mutta kun ne kompostikasat eivät olleet varsinaisia pihan koristuksia, niin jotain piti yrittää.

Noo... Onni onnettomuudessa on se, että sadetta on piisannut ja kevätjuhlapäivänä istutetuista perunoista toinen laatu kukkii jo!! Voi tätä viljelijän riemua :)

Mansikan taimet olivat niin heiveröisiä, jotta satoa ei ollut luvassa täksi kesäksi, arvelin siis ettei verkkorakennelmia askarrella vielä tälle vuodelle. Mutta kuinkas ollakaan, tuoltahan löytyi raakileita, jotka pitäisi vissiin nyppiä pois jotta kasvi tajuaisi vahvistua eikä marjoa. Mutta olkoot, onpahan pojille naposteltavaa ja näkevät, että itse perustettu kasvimaa voi sittenkin tuottaa satoa ;) Muistelen kirjoittaneeni epäonnistuneista porkkanakokeiluistamme kolme vuotta sitten.

Ja koska miun puutarhailu ei ole tiukkapipoista tänä(kään) vuonna, on perunoiden välissä yksi kapinallinen tammen taimi. Ehkä syksyyn mennessä keksin minne sen siirrän, jossakin odottaa sen lopullinen kasvupaikka.