Piiloromanttinen välikausitakki Varustelekan sarkatakeista

Facebookin ompeluryhmän innostamana olen koittanut vääntää valmiiksi yhtä monta vuotta marinoitunutta ompelusta. Esittelin sitä blogissakin keskeneräisenä jossakin vaiheessa, mutta en nyt löytänyt että milloin.
Lähtökohtana minulla oli Varustelekan sarkatakit, jotka pesin ja kuivattelin. Hommasta kertoilin täällä. Tavoitteena oli muotoonleikattu pikkujakku pystykauluksella. Tarkoitukseni oli sekoittaa armeijatyyliä ja romantiikkaa. Romantiikkaa tihkuu takin hempeän vaaleanpunainen kukkavuori, Amy Butleria muutaman vuoden takaa.
Jotakin lisää se kuitenkin kaipasi. Kirjoin pääntielle ja hartioille pinkkejä koukeroita suurella vaivalla.


Ja siihen se tökkäs. Tulipas ...ska. Ihan järkyttävä tura ja ällötys. Kolmisen vuotta takki roikkui mallinuken päällä keräämässä pölyä ja ärsyttämässä. Miten sainkin aikaan jotain nuin kamalaa, mur.
Noo, sen samaisen Facebookin ompeluryhmän ansiosta sitten sain aikaan sen verran, että purin ne hemmetin koukerot. Innostuin hiukan lisää ja kirjoin selkämykseen uuden, paremman kuvion. Idea on rosvottu netistä löytyneestä tatuoinnista. On muuten semmoinen tatuointi, ettei tarviis vanhainkodissakaan hävetä ;)

Nyt sitten jää jännitettäväksi inspiroiko tämä kirjonnainen tekemään takin valmiiksi vai jääkö se roikkumaan mallinuken päälle ja kuinka kauaksi aikaa. Hommaa ei olisi kovinkaan paljoa jäljellä; vetskari on jo puoliksi harsittu kiinni, takki kasassa, vuori ommeltuna ja tarvitsisi ainoastaan runtata takki valmiiksi. Ans kattoo kui täs käy?

Toipilasompelua

Silloin, kun intressit ovat liikunnassa, eivät käsityöt etene. Uusia ei aloiteta, eikä vanhoja jatketa loppuun. Mutta lupaukset yritän pitää, vaikka ompelu olisikin pakkopullaa.
Äiskän ja iskän kesämökin uusi ihana aitta valmistui syksyllä ja lupasin ommella sinne verhot ja tyynynpääliset siis jo viime syksynä. Mökkeily alkaa kohtapuolin olla taas ajankohtaista, joten oli tullut aika ottaa itseä niskasta ja runtata nuo valmiiksi. Raju mahatauti kera kovan kuumeen sotki hetkellisesti urheiluharrastukset, joten löysin aikaa ompelulle. Mihinkään luovaan ja innostavaan ei kuitenkaan riittänyt voimia, suorat saumat ja ohuen verhokankaan silitys haastoivat tätä taudin kuivettamaa parkaa ihan riittävästi. Kankaat äiti osti palttinasta, tyynyjen vetskarit kaivoin omista jemmoista.
Kovin kauan kesti taas eto verho-/tyynyompelu, varmaan lähemmäksi 10 kuukautta... ;)