Lapaset tunisialaisella virkkauksella

Syksyllä esittelin kässäkerholaisille tunisialaisen virkkauksen. Tekniikka on mielestäni helpompaa kuin neulominen ja toisaalta valmista tulee nopeammin kuin virkkauksella. Toinen lapanen valmistui siltä istumalta, mutta toinen jäi aloitusasteelle. Annoin oppilaiden kokeilla tekniikkaa tuolla keskeneräisellä varrella, ennen kuin aloittelivat omia lapasiaan.
Pari tuntia tarvittiin aikaa lisää ja nyt Juhiksella on pari tuolle "kaupunkilapaselle". Kaupunkilapaset ne ovat siksi, että lumihommissa huopuvat varmastikin aika nopeasti :) Musta lanka on Novitan isoveljeä, purettu suoraan kutittavasta joustinneulepiposta. Toinen lanka Fritidsgarnia, ostettu jotain muuta rojektia varten poikien ollessa pieniä. Työvälineenä kaksipäinen koukku, koukussa numero 6,00. Ohjeeksi semmosia speksejä, jotta kierroksella on 26 silmukkaa, peukalossa 12.

Tällä tekniikalla virkatessa kannattaa valita kuohkea lanka ja aika iso koukku, jottei pinnasta tule peltiä.
Kiitoksia vaan Katille, tämä oli yrittäjyyskurssin parasta antia :) Vaikkei millään tavalla liittynyt kurssin aiheeseen...

Kudotut pikkuliinat pajusta

Työhuoneen pohjimmaisten laatikoiden ja niiden kaikkein "marinoituneimpien" käsityötekeleiden pöläyttely jatkuu. Pääsiäiseksi (2009?) suunnitellut pikkuliinat olivat reunahuolittelua vaille valmiit, marinointiaika siis rapiat 5 vuotta :) Toiseen olin ähnännyt solmut puolivalmiiksi, joten jatkoin samalla tyylillä toisenkin päädyn. Toiseen ompelin päärmeet.

Seikkailut työhuoneen "pohjamudissa" jatkukoon...

Jarin uusi elämä :)

Tämän vuoden ekan (ja toivottavasti myös vikan) lentsun kuumehuiput on ohitettu ja potilasta alkais hiukan jo kiinnostamaan muukin ympäristö, kuin vain tämä sohva. Muutaman päivän ajan kahtelin ihania ruokaohjelmia, joita tulee päiväsaikaan monelta kanavalta ja monella eri kielellä selostettuna. Koitin myös karsia digiboxin nauhotuksia, mutta eipä tuolla miun tallentamia ollu muita kuin Strömssön talkoot ja Jutan Superdieetit. Suomen kauneimmat kodit kahtelin jo joululomalla pois.

Samalla kun tuijottelin ohjelmien ihania kesämaisemia & suunnittelin kaikkia ihania kesäeväitä, joita mökillä voisi kokeilla, neuloin ja virkkasin vimmatusti. Valmistakin tuli!
Yksi kenkuimmista keskeneräisistä käsityötekeleistä oli tämä siskon vanha nukke. Jari nimeltään. Pari vuotta sitten löysin tuon nuken raadon äiskän ja iskän vinttikomerosta, tahi kylymältä puolelta, niin kuin siellä tavataan sanoa. Kunto oli heikonlainen. Jossakin välissä, ehkä aittasäilytyksessä, olivat hiiret pistelleet poskeensa herran sisuskalut ja osan "ihosta". Siskolikka oli varmaankin itse tai mummon avustamana paikannut jyrsimisreijät umpeen keltaisella villalangalla.

Osa raajoista oli jo kokonaan irti ja pumpulit kaikonneet aika perusteellisesti. Otin nuken mukaan ja suunnittelin korjaavani sen entistä ehommaksi.

Pari vuotta koivet, kädet, pää ja tuo irti ratkottu vartalo odottelivat työhuoneen laatikossa. Odottivat inspistä ja ideaa siitä, mistä materiaalista vartalon voisi tehdä. Kaavoituskaan ei kiehtonut, kun tuo alkuperäinen vartalo-osa oli... aika hyödyttömässä kunnossa. Muutama viikko sitten keksin, että virkaten saisin kehosta napakan. Tuumasta toimeen! Noin sadas keskeneräinen käsityö aluilleen... Lentsun iskiessä neulominen tympi, kaivelin virkkauksen olkkarin pöydän alta sohvalle ja vähitellen alkoi Jarin uusi vartalo muodostua. Ihan synttäreille ei valmista tullut, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Jari sai päällensä syksyisellä kirpparireissulla ostetun vauvahaalarin, tosin kovin tyttömäisen. Mutta eihän sitä tiedä, josko tässä toisessa elämässään Jari muuttuukin Mariksi :) Sen asian päättää varmaankin tämä seuraava leikkivä sukupolvi, V&V.

Nyt on putket korvissa ja kitarisat roskiksessa

Nuin sanoi reipas potilas opelle, sairaslomalta kouluun palatessaan. Leikkaus jännitti eniten äiti-ihmistä, jonka oli parempi jäädä kotiin & töihin sykyilemään... Isi-ihminen hoiti sairaalakeikan. Ja hyvin meni :)

Minä jännitin ensiksikin sitä, että huolitaanko Late leikkaukseen, kun oli flunssainen ja räkäinen. Viikko sitten käyty antibioottikuuri ehdittiin juuri popsia, mutta räkäisyys ei hävinnyt vielä mihinkään. Toiseksi jännitin sitten tuota nukutusta.

Liekkö ollut sitten jännityksen laukeamisen syytä vai mitä, kun perjantaina kipeytyi kurkku ja lauantaista lähtien olen köllötellyt sohvassa noin 38 asteen kuumeessa. Ihmeellinen tauti, kun ei ensin tuntunut olo ollenkaan kuumeiselta. Mittarin lukemat kuitenkin osoittivat, että nyt ei urheilla eikä rehkitä muutakaan. Varmuuden vuoksi mittarin lukemia testattiin myös terveillä koehenkilöillä ;) Tänä aamuna olo oli sitten lämpötilan mukainen eikä lämmöt ole vieläkään laskemaan päin.

Olen kolmessa päivässä kasvanut kiinni sohvaan. Digiboxin tallennuksia olen saanut katsottua vähemmäksi + olen ähnännyt nuita käsitöitä. Laskeskelin, että jo pelkästään sohvassa lojuu neljä keskeneräistä käsityötä, joita vaihtelen fiiliksen mukaan. Maaliskuu voisi taas olla se "tee keskeneräiset käsityöt valmiiksi" -kuukausi. Eihän niitä kaikkia saa yhdessä kuukaudessa valmiiksi, mutta jos edes vähemmäksi. Ja samalla koittais olla aloittamatta uusia.

Juhiksen mökkitakki valmistui

Juhiksen mökkitakki valmistui viime yönä. Erehdyin riipimään kahvia iltakuudelta, joten sen seurauksena ja puolituntisen sängyssä pyörittyäni palasin tekemään ompeluhommia pitkälle yli puolenyön. 
Vuoritin takin, kun hokasin miten hyvin tuo Noshin oravakangas sopii väreihin. Lisäryhti ja -lämpökään eivät tosin ole pahitteeksi. Ja Juhon mukaan kaikki neuleet kutittavat, olivatpahan ne villaa, puuvillaa tai muuta matskua. Auttaiskohan oravat siihenkin ;) Leikkasin kappaleet mittojen mukaan ja kahtelin raglansauman muodon Ottobren kaavasta. Kiinnitin vetskarin vuorikankaaseen, saumuroin vuorikappaleiden saumat. Ompelin takin ja vuorin... vuoren kuulostaa paremmalta... yhteen käsin, pienen pienillä pistoilla. Opiskeluaikaan koitin yhdistää neulottua kappaletta ja trikoota koneella, enkä ole siihen hommaan sen jälkeen ruvennut. Eipähän mene turaamiseksi ja purkuhommiksi, kun varsinaista kiirettä ei nyt ole.

Langoista ja värityksestä kirjoittelin jo viimeksi, edellisestä postuksesta löytyypi. Kauluksen reunaan saatan vielä laittaa suiron vuorikangasta, tai sitten hurautan tuubihuivin tuosta oravakankaasta. Juhis on  kovin mieltynyt niihin, viimeisimmästä kiitos kummitädille :)

Mikä se on se mökkitakki, saattaa joku ihmetellä. Meillä kaikki fleecetakit ja paksut villatakit ovat olleet muutaman vuoden ajan mökkitakkeja. Kevään ekoilla mökkireissuilla nuo ovat ehdottomia. Mökki on talven jälkeen tosi kylmä, eikä ekana päivänä uskalla lämmittää vielä kovasti niitä vanhoja uuneja. Tarvitsee siis varautua ja pukeutua erityisen lämpimästi :) Siitä termi mökkitakki. Ja töppöset, ne poron nahkasta tehdyt tossut, karvavuorilla, ovat Juhiksen mökkivarustuksen tärkeimmät osat. Niin ja pipo tietenkin. Myös nukkuessa :) 

Kuume nousee taas! Mökkikuume!

Juhiksen uusi mökkitakki

Telkkarinkatsontaneuleena sohvalla pyörii Juhiksen uusi mökkitakki. Ohjeena kolmeen kertaan testattu Pikkuveli, nappien sijalle laitan vetskarin ja kauluksen teen oman pään mukaan puuvillalangasta, jottei pikkuherraa kutita. Lankana vihreita seiskaveikkoja. Raidoitus 4 x vaalean vihreä, 5 x monivärinen vihreä, 4 x tumma vihreä, 5 x monivärinen vihreä. Tuolla tavalla saan tasona neulottaessa molemmista reunoista siistit ja tumma & vaalea vihreä odottelevat siinä reunassa, josta niitä seuraavan kerran otan työhön mukaan. Aina uudelle kerroksella lähtiessä kiepautan reunalangat toistensa ympäri, ettei reunaan jää pitkiä lankajuoksuja. Loppusuora häämöttää, tarviis keksiä seuraava "aivoton" neule :)