Tilkkupeitto pelipaidoista

Osallistuin viime perjantain ompeluhaasteeseen tällä tilkkupeittotekeleellä. Idean taustalla oli jäkätystä :) Inhoan A:n vanhoja pelipaitoja. Niitä on vaatekaappi pullollaan, kun joka vuosi tulee ainakin yksi uusi. Juu, ja vanhojahan ei voi heittää pois, kun niillä on tunnearvoa. Kirpparilla ne tuskin kellekään kelpaavat. Eli ongelma paisuu vuosi vuodelta.
Yhdesti saunassa herra heitti, että teeppäs niistä paidoista hälle uusi reissupeitto. Wautsi mikä idea!  A on tähän asti kuljettanut reissuilla mukana yhtä yli 10 vuotta vanhaa tulppaanitilkkupeittoa. Siis niillä turnausreissuilla, kun ei yövytä hotelleissa vaan koulumajoituksessa tms. Siitä vanhasta tilkkupeitosta on vaan vanu kadonnut jonnekin. Se polyesterivanulevy siis "hiutuu" ja muuttuu pölyksi (?) ajan saatossa, enkä siksi suosittele sitä kenellekään tilkkutöitä suunnittelevalle. Paitapino odotteli viikon ajan keskellä olkkaria, kunnes facen ompeluryhmän perjantaihaasteeksi tuli ommella jotakin tilkuista. Se on siinä! Pesin pikana taustakankaan ja kaivelin fleecevilttejä työhuoneen kaapista. Kellon tullessa 21.00 aloin silputa paitoja, teki muuten hyvää ;) Leikkasin niistä saumat pois ja muokkasin suorakulmioiksi, säästin kaulukset etukappaleissa. Ompelin tilkut riveiksi ja rivit yhteen. Asettelin paitakankaan, viltit ja pohjakankaaksi valitsemani Marimekon pilkkukankaan tuohon lattialle päällekkäin odottelemaan harsimista. Enkä muuten säästänyt hihoja, enkä muutakaan paitasuljua. Tikkauksen teen käsin eli peitto valmistuu... ehkä kesällä.

Hylly- ja talohyllytuunaus poitsujen kanssa

Perjantain askartelupläjäys. Olimme sopineet Laten ja Juhiksen kanssa, että perjantaina koulun ja eskarin jälkeen askarrellaan poikien huoneisiin hyllyköt. Hyllyköt ostelin nettikirppikseltä jo aiemmin, mutta ideana oli maalata ne ja koristella osa lokeroista papereilla. Samanlaisia hyllyjä on tullut vastaan useissa blogeissa ja nyt viimeksi ystäväperheen luona.

Kalustemaalia löytyi työhuoneen kaapista sinisenä ja valkoisena, toinen pojista halusi toista ja toinen toista. Hyllyjen taustapapereita leikkelin valmiiksi Kotoliving-lehden värikkäiltä sivuilta ja osa oli skräppipapereita. Myös jemmattuja kauniita lahjapapereita ujutin sekaan. Herrat valitsivat papereista mieleisiä ja liimasimme ne paikoilleen. Ruuvasin hyllyt seinälle, ja nyt ne on täytetty kaikilla tärkeillä pikkuesineillä :)

Nappisukat kasvivärjätyistä langoista

Joululomalla oli aikaa neuloa, oi sitä ihanuutta. Kotoliving-lehti oli pyörinyt olkkarin pöydällä odottelemassa sopivaa inspistä ja aikaa. Lehden ohjetta muokaten neuloin itselleni ekat nappivartiset villasukat. Langat vanhoja kasvivärjättyjä seiskaveikkoja, niitä ei-niin-kirkkaita ja -onnistuneita värejä. Ohjetta muokkasin vahvistetun kantapään verran, enkä tainnut jaksaa sitä tekstiäkään lukea silmukkamääriä ja kuvia enempää. Napit valitsin värien perusteella ja kahta samanlaista sieltä ei löydy.
Sukat ovat sattumalta samaa värimaailmaa, kuin tuo alkusyksyn omenalla painettu vesivärityö, joka myös etsii vielä paikkaansa.
Äiti ihasteli sukkien väritystä, joten ne kotiutuivat sittenkin maalle :)

Joulupakettiin piilotetut mekot

 

Omat farkut sopiviksi -projekti on työllistänyt sen verran tehokkaasti, ettei tietokoneelle istahtamiseen tunnu löytyvän aikaa. Ipadillä otetut kuvat ovat mitä ovat, mutta näppärää se on ja nopeaa. Koska tarkoitukseni on säilöä tuotoksiani tulevia vuosia ajatellen mahdollisimman vaivattomasti, tabletilla roiskaistut postaukset + kuvat tulevat jatkumaan. Väliin sitten harvakseltaan tämmöstä vähemmän suttuista matskua ;)





Siskolikan tyttösen joululahjapakettiin ompelin pari mekkoa Mekkotehtaan ohjeilla, Matilda ja Riine, jos oikein muistan. Pienin koko mikä kirjasta löytyi. Näitä saattaa olla luvassa sinne suurimpaan kokoon asti, ellei kummityttö rupea poikatytöksi, jahka omaa tahtoa pukeutumiseen alkaa löytyä ;)
Matskuna ylemmässä Marimekon Jokapoika-paita ja pellavaista pitsiä varaston uumenista. Napit Alma-mummon nappijemmasta.
Alempi on tehty tyynyliinasta. Taskujen reunat koristelin turkoosilla pellavapitsillä ja napit etsin sieltä samaisesta jemmasta.

Molempien mekkojen napit ovat juuri niitä, mitkä jäivät pienenä tyttönä mieleen mummolassa napeilla leikkiessä. Muistaakohan muut serkut esimerkiksi näitä viimeisen kuvan nappeja?

Vai olenkohan jo pienenä tytöntyllerönä ollut erityisen kiinnostunut tämän suuntaisista asioista? Mummon muuttaessa pienempään asuntoon, hän lahjoitti nappivarastonsa minulle. Myös toinen mummoni oli ollut ompelija ja sain myös toisen samanmoisen nappivaraston iskältä. No nykyään napit on järjestelty väreittäin uistinlaatikostoon :) Ja koitan keksiä niille monipuolista käyttöä. Huomenna esittelen yhden käyttökohteen.

Kahden tunnin ompeluhaaste

Voihan sen perjantai-illan viettää näinkin :) Posti toi tilatun yllätyspaketin viikolla. Perjantaiaamuna paketti avattiin ja alkoi vimmattu suunnittelu, mitä paketista löytyneestä kankaasta tehdään. Näin tapahtui käsittääkseni 135 kodissa eilen. Kävin hyppytunnilla Palttinasta tummanruskeaa resoria ja sopivaa ompelulankaa ja esipesin yllärikankaan + resorin ja kuivattelin ne. Kankaassa on lintuja ja kukkia, ja vaikka se turkoosia olikin, en osannut kuvitella sitä poikien vaatteeksi. Ompelenpas jotakin itelleni, kerrankin. Kaivelin kaapista vanhan painijanselkäisen topin ja piirsin kaavat siitä. Kellon tullessa yhdeksän leikkelin kaavat ja huomasin, että kangasta jää vielä pipollinen, jos laittaa vuoreksi yksiväristä trikoota. Eikun lisää kaavoja kehiin ja leikkelin pipopalaset ommeltavaksi sillä ajatuksella, että teen, jos aikaa jää. Ja tämmöinen setti oli valmiina 23.00, langanpäiden leikkely jäi yliajalle.

Onnistuneen lopputuloksen takia kokemus oli positiivinen, tästä perjantaiompelusta voisi tulla tapa :)

Tukkaputkella-maanantai, eikun -tiistai!

Tämä päivä luokitellaan semmoseks "painantukkaputkella-maanantaiksi", paitsi ei kyllä ollu maanantai vaikka siltä tuntuikin. Napakat 6 tuntia opetusta, opetukseen valmistautumista aina sopivissa väleissä, kun olin pikahälyytyssijaisena, välkkävalvonta, ruokailuvalvonta ja yhessä välissä kerkisin käymään vessassa. Kahvia en ehtinyt juomaan, mutta teekupin nappasin koulun jälkeen mukaani kerhon alkaessa. Join sitten kaksituntisen kerhon jälkeen pitkään haudutettua jääteetä ;)

Samaan syssyyn pidin kässäkerhon ja viiden jälkeen suihkin potkurilla kotiin. Pikainen välipala ja jatkoin vaatteiden vaihdon jälkeen jumppaan, kun oli siskon menevä kyytikin. Sitten viimeinkin kunnolla kotiin. Onneksi tiistait on vaan kerran viikossa.

Jokohan huomenna ehtisin esittelemään nuita joululahjaompeluksia. Nyt saunaan, iltapalalle ja pikkusen jos kahtelis telkkarista jotakin tyhjäpäistä, joka tyhjentää pään.

Loppiaisena

Niinpä vaan on tämäkin pikkuloma lopuillansa ja arki edessä. Meinaa kenkuttaa, mutta josko se taas tästä, kun saadaan rattaat pyörimään.

Urheilurintamalla kävin vetreyttämässä totaalijumittuneita reisiä zumba maratonilla. Ekan tunnin korskuin röörejä puhtaiksi ja toisella tunnilla tuli sitten sitä liikunnan riemua. Tutut askelsarjat ja biisit takasivat onnistumisen elämykset, eikä aika kulunut suu auki ihmettelyyn. Täst mie tykkään :)

Noo ne huomiset työt alkoivat kuitenkin jo sen verran kolkutella tuolla takaraivossa, jotta päätin muistutella mieleen vehnäjauhobatiikkia. Pikkuherrat suunnittelivat kuvia, piirsivät niitä vanhalle, tiiviiksi kudotulle lakanakankaalle lyijykynällä. Hirmuisen hankalaa oli pysytellä suurissa kuvioissa, pienet yksityiskohdat kun ovat piirtämisessä kovasti herrojen mieleen. Sekoittelin vehnäjauhosta ja vedestä vellin (desi kumpaakin), jolla sitten maalailimme kuvioita kankaalle. Seuraava yö kuivatellaan ja katsotaan ehditäänkö huomenna maalaushommiin, on nimittäin se viikon pisin työpäivä luvassa heti alkuun ja tämä täti taapertaa kotiin vasta viiden jälkeen... 

Ans kattoo mitä näistä syntyy :) Ja huomenna kerholaisten kanssa lisää.

Sunnuntaipuuhastelua

Tuntuupa tänään tosiaankin siltä, että menin ja muuttelin saliohjelmaa, auts ja auts. Vai oiskoon tuo runnakko ärtyny siitä, kun kerkisin venyttelemään reenin päälle? Noo, huomenna ne paikat vasta kipeiltä tuntuukin. Treeneistä oli tänään huilipäivä, pientä "perheliikuntaa" ei lasketa.

Sunnuntaiaamu aloitettiin ennen kokemattoman aktiivisesti käppäilemällä jäähallille kello kymmeneksi. Kerran kuussa pidettävän Aarrejahti-tapahtuma oli tällä kertaa luistelupainotteinen. Edelliset kaksi kertaa jäivät kokematta, kun kello kymmeneltä ei kukaan meijän huushollissa ole ollut lähtövalmiina, yhtään minnekään. Nyt torhistauduttiin ja mukavaa oli. Juhis pääsi testaamaan synttärilahjaluistimet ja kehittyi hirmuisesti jo näiden kahden tunnin aikana. Late on käynyt luistelemassa koulun kanssa, ja luistelu oli niin hyvällä mallilla, että poju pystyi jo keskittymään mailan käytön harjoitteluun :)

Mukavaa, perheiden yhteistä ajanviettoa urheilun parissa. Paitsi isi-ihminen urheili samaan aikaan sen kolmivärisen pallon kimpussa jojenkaupungissa. 

Jäähallille oli viritelty pujoitteluratoja ja tunneleita. Aloittelijoille oli tuoleja työnnettäviksi kentän päädyssä ja toisessa päädyssä saivat osaavammat pelata jääkiekkoa tai -palloa se taisi olla. Musiikki soi, limu virtasi ja hymynaamoja oli paljon liikenteessä.

Nyt on sitten köllötelty sohvalla, neulottu (siis mie olen neulonut) ja katseltu Ronja Ryövärintytärtä. Puikoilla on Juhikselle uusi mökkitakki, kun se kameleonttitakki on uhkaavasti jäämässä pieneksi. Saunan jälkeen unta ei ehkä tarvitse kovin kauaa odotella ;)

Uusia kujeita, vaikkakin vastahakoisesti ;)

Salilla oli tänään selkä- ja koukistajapäivä. Se viikon ensimmäinen treeni oli rinta- ja ojentajapainotteinen. Vatsoja ja alaselkiä (kankkuja) treenaan jokaisella kerralla ja lisäksi olen ujuttanut ohjelmaani aina jonkun crossfit-tyyppisen koko vartaloa kiusaavan liikkeen. Välillä, erityisesti kesäisin, kun palloilua ja jumppia on vähemmän tarjolla, treenaan kolmijakoisesti. Kolmas treeni keskittyy koipiosastoon. Jalkatreenin mielekkyyttä olen puntaroinut viimeaikoina aikalailla. Lentopalloa on nimittäin kivempi pelata kevyillä jaloilla :) Ja lihaksia en koipiini haluaisi yhtään lisää. Syksyllinen treenitauko aiheutti sen, että farkut mahtuivat taas jalkaan, joten mitäpä tästä voi päätellä? Vuosien kyykyt ovat olleet juuri se vikaliike, jolla olen koittanut saada "kutistuneet pöksyt" mahtumaan jalkaan. Voisko se olla nuin helposti selitettävissä?
Olen toosi huono muuttamaan hyväksi havaittua ohjelmaa, mikä ei ole ollenkaan hyvä juttu... kehittymisen ja treenaamisen mielekkyyden säilymisen kannalta. Olen laiska miettimään urheilua, haluan vain urheilla.
Välillä mietin miksi edes käyn salilla...?
No sinne on helppo mennä tuon miekkosen mukana, eikä se ole sidottu aikatauluihin.
Ja tietenkin, tietenkin siitä syystä mistä jokainen nainen(?): Haluan kuluttaa syömäni herkut ja saada urheilullisen kropan XD
Toinen treeni-intoa latistava tekijä on tuon puolison kaikkitietäväisyys, ai luoja se on ärsyttävää. Olen sanonut, että jos ohjeita kaipaan, kysyn niitä. Muuten tuo "liian tutun" ihmisen kommentointi tuntuu lähinnä kettuilulta ja saa viimeisenkin motivaation kuihtumaan. Jos tekniikka mättää, saa siitä sanoa, mutta se muu kommentointi... Mur.
Eli varsinaista liikunnan riemua ei tuo saliharrastus miulle tuo, se riemu löytyy muun muassa tuolta palloilun puolelta.
Uuden puolivuotiskauden alkaessa päätin suhtautua herran neuvoihin avoimemmin ja kokeilla yhtä uutta harjoitusta, jota herra minulle suositteli.
Bear Complex pääsi siis treenin 2 lämmittelyliikkeeksi :) Painoksi riittivät lukot, 8 liikettä ja kolme sarjaa. Ai vähänkö puhallutti? Ensi kerralla ehkä jo se viisi settiä, seiskan toistoilla.

Jaaha, siinäpä aatoksia liikkuvaiselta yötöltä. Huomenna taas sitä tavallisempaa, käsityöllistä yöttöä :)

Uusi vuosi, uudet kujeet?

Harrastan liikuntaa ja käsitöitä. En ole tähän päivään mennessä onnistunut tekemään molempia. Ai yhtä aikaa?! Ei, kun edes suurinpiirtein samaan aikaan, silleen niinku samaan vuodenaikaan esimerkiksi. Innostun toisesta niin totaalisesti, että toinen unohtuu. Kunnes yhtenä päivänä huomaan kaipaavani tätä unohtamaani harrastusta, enkä koe saavani entisenlaisia kiksejä siitä mihin olen keskittynyt muutaman kuukauden ajan. Löydän ne siis aina vuorotellen, uudelleen ja uudelleen. Lajit ja tekniikat vaihtelevat jonkin verran.
Molemmista saan onnistumisen elämyksiä, pään nollaus -tekemistä, hyvää oloa. Mutta ne on sulkeneet aina toisensa pois.
Jos urheilumoodi on päällä, en ehdi ompelemaan, neulomaan enkä tekemään muitakaan käsitöitä. Kehitystä tapahtuu, kunto kohenee ja joskus jopa olen hetken, pienen hetken, tyytyväinen urheilulliseen olemukseeni.
Jos taas käsillä tekemisen moodi jyrää, sen näkee siitä, että farkut eivät mahdu jalkaan ;) Henkinen hyvinvointi meinaa kärsiä tuolloin huonosta omatunnosta, joka huutelee jossakin taustalla. Onneksi ääni vaimenee ja häviää mahtavan käsityöflown jyrätessä! Ja sille flowlle ei pärjää minkään sortin liikunnasta poikineet adrenaliinit.

Nuo kun oppisin yhdistämään, molempia sopivassa suhteessa. Siinäpä tavoitetta vuodelle 2014 :) Tuota on ainakin yritettävä. Jos en onnistu, tiedänpähän ainakin, että tämä nykyinen vuorottelutyyli on ominta Yöttöä, enkä yritä sitä muuttaa.
Blogissa saattaapi sitten vilahdella jatkossa myös tätä toista puolta miuta, ehkä treenikin löytää hitusen tavoitteellisuutta, jos sitä ei tee hipihiljaa, salaa vaan ihan piilottelematta. Treenikuviin on vuoren korkuinen kynnys, mutta kirjoteltavaa asiaa on mielen päällä sitten sitäkin enemmän.
Eli kujeet on entiset, näkökulma laajempi. Se kuka ei sitä hyväksy, ei hyväksy minua tällaisena kuin olen ja voi pysyä poissa.