Unelmahommia :)

Lisää huopapöllöjä

Pienten miesten ompeluinto jatkuu yhä. Erityisen mukavaa ompelu tuntuu olevan, kun äiti-ihminen on levitellyt fysiikan tai kemian kirjat ja muut matskut isolle ruokapöydälle ja koittaa perehtyä seuraavien viikkojen töihin :) Jutustelua, tarinointia, solmujen aukaisua, langan jatkamista. Ja muru kerrallaan niitä työasioita. Tässä uusimmat siivekkäät. Isompi Laten huuhkaja, johon herra kävi itse ostamassa huovan Tiimarista. Pienempi Juhiksen, ja herran kärsivällisyys riitti jo kaikkiin pienimpiinkin yksityiskohtiin.

Poikain huopapöllöt

Sadepäivän ratoksi sain työhuoneen siivottua ja sieltä löytyi poikien keskentekoiset huopapöllöt. Istuttiin olkkarin pöydän ääreen ja kummasti oli molempien taidot edellisestä kerrasta kehittyneet: ei menny kun hujaus, niin molempien pöllöt valmistuivat. Oli kyllä niin polleita poikia jotta! Juhis varsinkin, kun taisi valmistua ensimmäinen kärsivällisyyttä vaativa ompelus häneltä.

Laten pöllöön laitettiin enemmän yksityiskohtia, kun hällä vanhempana on jo tuota kärsivällisyyttä ja pitkäjännitteisyyttä pikkusen enemmän. Juhiksen pöllö aloitettiin ihan simppelinä, mutta lisättiin siivet, kun tuntui intoa riittävän edelliskertaa enemmän.

Yötön teeleivät, omenalla ja ilman

Ketutukseen auttaa taikinaterapia innokkaiden pikkuleipureiden kera :)

Naapurintäti lahjoitti makeita kesäomenia ja väsättiin niistä teeleipää. Spelttiin ja intiaanisokeriin tutustumista, osa 3:

Yötön teeleivät

(2 leipää)

3,5 dl spelttijauhoja

1 dl kaurahiutaleita

1 tl leivinjauhetta

1 tl intiaanisokeria

0,5 tl suolaa

2 dl maitoa

0,5 dl öljyä... Laitettiin sulatettua oivariinia, kun haluttiin erityisen hyviä ;)

Lisäksi toiseen leipään pari raastettua kotimaista omenaa ja saman verran lohkojs päälle koristeluksi

+ oman maun mukaan kanelia

Sekoita kaikki ainekset. Jaa taikina kahteen osaan, lisää toiseen osaan omenaraaste sekä kanelia. Leivo kahdeksi teeleiväksi ja lisää omenalohkoja sen leivän päälle, jonne lisäsit omenaraasteenkin. Ripottele vielä intiaanisokeria ja kanelia omenaisen leivän päälle. Paista 225 asteessa noin 15 minuuttia, omenaista hiukan kauemmin. Naatiskele toinen voin ja juuston kanssa lämpimänä, ja toinen jälkkärinä omenapiirakan tapaan. Mitäs muut syö? ;)

Rikollinen kunnes toisin todistetaan :(

Kiehuu kiehuu... Marssin koululle hakemaan kirjoja ja avaimia, ja miulta kysytään, että onhan miulla se puhelin? TÄH!!!?? Keväällä ei ollut mitään tietoa tämän syksyn töistä, joten tietenkin palautin kaiken jo hyvissä ajoin kansliaan. Puhelimen annoin jo aiemmin, kun lukujärjestys oli täysi, eikä sinne olisi mahtunut enää viimeisille päiville lisää sijaistuksia. Laturin johdon vein sitä seuraavana päivänä. Ja avaimet viimeisenä todistustenjakopäivänä.
Ja tämäkös kiehuttaa. Joko puhelin liittymineen on jossakin tallessa kanslistilla tai sitten joku oppilas on sen kanslistin pöydältä napannut. Sitä vaihtoehtoa, että joku aikuinen on sen kiusallaan ottanut, en halua edes ajatella. Kanslistin jemmat eivät ole suuren suuria ja myös ylemmiltä tahoilta kävin varastot tutkituttamassa mutta ei ollut siellä niin vanhoja puhelimia yhtään.
Rahallinen menetys ei siis ole iso, puhelin oli niin vanhaa kaliiperia, että melkeinpä myyjä joutuu maksamaan siitä ostajalle. Ja pikapikaa selvitytin, että eihän sillä liittymällä ole soiteltu kesällä? Eikä ollut. Mutta nyt kyse onkin periaatteesta, että jos jotakin palautan, niin luotan asian olevan kohdaltani paketissa siinä vaiheessa kun tavara ei ole enää käsissäni vaan toimitettu sinne minne käskettiin. Vaan ei.
Olen siis rikollinen kunnes toisin todistetaan.

Vinkiksi muille:
Ota mukaan todistaja tai valokuvaa luovutustilanne.
Vaadi kuittaus/kuitti tavaran luovuttamisesta.
Vaikka kyseessä olisi vaikka miten vähäpätöinen asia.

Mietityttää, että mitenkä paljon vähemmällä olisin päässyt, jos olisin väittänyt hävittäneeni puhelimen. Tai ostanut samanlaisen puhelimen ja sanonut vain liittymäkortin hukkuneen...
Vaan ei. Kun se semmonen valehtelu ei sovi miun pirtaan. Nyt olen rikollinen kunnes toisin todistetaan.

Tilkkupeitto tilauksesta

Vilauttelin täällä jo joku aika sitten serkun pojan peittoa, jota väsäsin juhannuksen tienoilla. Serkkulikka toi ison kassillisen kankaita ja pojan pieniä vaatteita, joista ideoin riemunkirjavan tilkkutäkin. Suurimpana innoittajana oli taustakankaaksi valittu monivärinen talokangas, josta poimin kuvioita ja värejä etupuolellekin. Nuo kehystetyissä neliöissä olevat tilkut on sitä samaa kangasta. Sekoitin soppaa muutamilla omilla vanhoilla kierrätystilkuilla ja parilla ostokankaalla. Totesin myös, että kauniit kankaat pääsevät paremmin oikeuksiinsa, kun pysyn perusneliölinjalla enkä lähde sen kummemmin suljuamaan. Suosittelin peiton mitoiksi joko junioripeittoa tai normipeittoa, opin nimittäin yhden pinnasänkypeiton myötä, ettei semmoisella läpäreellä juuri ole jatkokäyttöä ja lähes samalla vaivalla tulee isompikin. Pussilakanan kun hivauttaa päälle, niin voi käyttää vieraspeittonakin. Taikka torkkupeittona olkkarissa, tai riippukeinussa.

Väliin tikkasin käsin fleecepeiton, koskapa yli kymmenen vuotta vanhoista täkeistäni vanu oli kurjasti hiutunut hävöksiin, olivatpahan olleet polyesteriä tahi puuvillaa, kummankinlaisissa on lähes pelkät kankaat jäljellä. Ja konetikkaus ei oo vieläkään miun juttu... Tarviis tutustua yläsyöttäjään, neuvoivat rakkaat opiskelutoverit ;)

Koitin valita kuvan, jossa värit olisivat kirkkaimmillaan :)

DIY: Änkkäripossuja ulpukoista :)

Mökkikauden viimeiset lämpimät päivät tältä vuodelta ovat varmaan auttamatta ohi :'(

Itkua tuhertaen suostuin hyppäämään veneeseen, kun saareen jäi tyyni ja lämmin kesä. Isi-ihminen menee aamulla töihin ja mie & pojat aletaan valmistautumaan reilun viikon päästä alkavaan kouluun ja eskariin. Tiukka viikko luvassa, kun koitan selvitellä ensin itselleni mitäs sitä seuraavat viikot opetetaan...

Tarpeeksi paljon kun mökkeilee, ns. vähillä aktiviteeteilla, niin luovuus alkaa kukkia. Mie alan pyöritellä mielessäni kaikenmaailman sisustusjuttuja ja pojat keksii leikit vähistäkin tarpeista. Tässä Laten viimeisin keksintö: