sunnuntai 31. maaliskuuta 2013

Kaihdinvakkoja

Täällä leijutaan täydellisissä lomafiiliksissä: ajantaju hukassa, flow-fiilis päällänsä ja tulosta syntyy. Blogikierroksella törmäsin yrittäjään, joka väsäsi säilytysastioita vanhoista sälekaihtimista. Mikä idea! No sitähän piti apinoida ihan samantien. Ukin jemmoista löytyi ensimmäiseen luovuuspuuskaan materiaalia, ja seuraavana kokeilen pitkiä punaisia kaihtimia... saisko pari lomapäivää lisää, kun nyt ois tärkeetä puuhaa? ;) Kuvakin piti ottaa siltä istumalta, keskellä yötä.

tiistai 26. maaliskuuta 2013

Kynäpurkkituunaus

Askartelin Juhikselle uuden kynäpurkin.
Laitan aamupuuron päälle tuota lesitiinirouhetta, ja tyhjentynyt purnukka pyöriskeli pestynä kuivauskaapissa odottamassa tuunausta kuukausisotalla. Viikonloppuna vihta-askartelun lomassa sain purkin päällystettyä. Erikeepperiä purkin pintaan ja sopivan kokoiseksi leikattu skräppipaperi liiman päälle.
A vot, valamista tuli noin puoli vuotta tilauksesta ;)


sunnuntai 24. maaliskuuta 2013

Virkattu Angry Bird(s) ja parit heijastintähdet

Korjattavien vaatteiden pino kaatui työhuoneen pöydältä lattialle, oli aika tehdä sille jotakin. Alimmaisena pinossa oli Juhiksen velourhousut, joista oli nukka hiutunut pois poikkeen polvista. Mittailin pöksyjä ja poikaa ja totesin, että joko pöksyt olivat pituudesta kutistuneet, tai sitten poika oli ehtinyt kasvaa ennen kuin äiti-ihminen ehti polvia paikkailemaan... öö-mappiin eli autotalliin rätiksi vaan.
Seuraavana oli Reimatecin pipo, jossa oli ihmeellisiä reikiä päällikankaassa. Tutkailin pipoa, ja ilmeisesti matskussa oli vikaa koska reikiä oli niin tíuhassa, jotta ei riittäisi viikonlopussa tunnit niiden kursimiseen. Sama tuomio tälle vaatekappaleelle.
Kolmantena pinossa oli Laten oranssi-valkoinen raitapaita. Kerran pari pidetty ja reikä keskellä rintaa. Siihen ähnäsin Angry Birds -paikan kiinteillä silmukoilla virkaten. Langanlopuista tietenkin. Käytin liimaharsoa apuna ja hurautin linnun puseroon silmäpaon päälle.
Uusi lempipaita ja halavalla :)


Seuraavaksi pelastuskohteeksi valitsin ulkohousut, jotka Late teurasti viime syksynä alamäkijuoksussa asfaltilla. Koska kaikki ei mennyt ihan niin kuin Strömssössä, minulla oli yhden reiän paikkauksen jälkeen kaksi uutta paikattavaa reikää. Silitysrauta oli liian ärhäkällä ja sulatin lahkeeseen törkeät aukot. Olin jo valmis tunkemaan pöksyt roskapöntön pohjalle, otti nimittäin kupoliin oma hölmöys sen verran ankarasti, että edes autotallissa en halunnut  niihin enää törmätä, mur.
Yritin kuitenkin vielä kerran. Leikkasin pari uutta tähteä, kiinnitin ne liimaharsolla ja MIEDOLLA lämmöllä ensimmäisen heijastinpaikan viereen. Ompelin tähdet kiinni päällikankaaseen ja suljin vuorikankaan saumaan tekemäni aukon. Piste. Ei enempää korjausompelua, kiitos.

Palmusunnuntaita!

Vuoden suurin askartelupinnistys on suoritettu, ja vitsat väännetty lapsityövoimaa ohjeistaen :) Lähipiiriä hauskuutettiin vielä tänäkin vuonna velhokostyymeihin pukeutuneina. Ja nyt sitten pötkötellään masut pullollaan suklaata.

lauantai 9. maaliskuuta 2013

Aurinkoenergiaa

Koitin tänään ladata aurinkoenergiaa koko tautipesässä & sisällä vietetyn loman edestä. Sain kuin sainkin eilen siivottua huushollin loppuun ja pojatkin alkaa vähitellen olla ulkoilukunnossa, eli pihalle koko konkkaronkka. Paitsi isi-ihminen, joka kehittelee flunssaa ja hernekeittoa. Semmosta ihan oikeeta hernekeittoa, kuivista herneistä + lihaköntsästä ja silleen. En oo koskaan tehny ja harvoin maistellu. Mutta illalla sitä ois luvassa ja pannaria.
Kevättalven aurinko saa minut levottomaksi. Hyvällä tavalla :) Ennen muinoin siihen tepsi lenkkeily talviauringossa tai pilkkiretki. Pääasia, että posket sai ulkoilusta punaisiksi. Mutta kun kävelylenkeistä katosi hohto totaalisesti noin 10 vuotta sitten, kun opiskelijaelämän loppuminen sysäsi kauas siitä parhaasta lenkkiseurasta. Yksikseni en ole sitä iloa löytänyt, vaikka hetkellisesti olen välillä innostunut juoksemisesta tai raskauskilojen pudottamisen vuoksi vaunulenkeistä.
Sitä kadonnutta iloa etsiskelin tänään piiiitkästä aikaa. Yksin, tai siis Oton kanssa lompsiessa eivät poskipäät kipeytyneet, eivätkä Iskelmäradion jutut saaneet ajatuksia niin lentoon, jotta tarvotut kilometrit olisivat pamahtaneet plakkariin huomaamatta.
Tarviis varmaan laatia lenkkiseuranhakuilmoitus: Etsitään tositarkoituksella säännölliseen kerran-pari viikossa suhteeseen... (Tarviiko tähän kirjoittaa, että tämä ei ole mikään SEMMONEN hakuilmoitus...?)

perjantai 8. maaliskuuta 2013

Yksi huone siivottuna :)

Asumme 60-luvun talossa, jota olemme remontoineet pikkuhiljaa näköiseksemme. Juhiksen nykyinen huone oli alunperin päällystetty jollakin puujäljitelmälevyllä ylt´ympäriinsä. Latea odottaessa kaikki purettiin ja rakennettiin uusiksi. Uudet pinnat maalattiin valkoisella ja beigellä. Juhiksen syntymän jälkeen Late sai oman huoneen entisestä työhuoneestani ja Juhis siirtyi tuohon meidän makarin viereiseen huoneeseen. Tai ei heti synnyttyään... vaan muutamia kuukausia myöhemmin, silloin kun emme enää sopineet 120 senttiseen sänkyyn.

Pikkupojan huoneen nalleboordi alkoi jossakin vaiheessa näyttää liian vauvamaiselta, ja piilotin sen sinertävän maalin alle. Boordin irroittaminen olisi seuraava remonttiprojekti tuossa huoneessa, mutta kokemuksesta tiedän sen urakan mittakaavan... enkä ole halunnut siihen puuhaan ryhtyä :) Olkoon sitten noin.


Juhiksen kirjoituspöydän tuunauksesta kirjoitin täällä. Kirjahylly, pieni seinähylly ja vaatekaappi on ostettu paikallisesta kalusteliikkeestä poikien ollessa pieniä. Sara taisi olla kalusteiden nimi. Ja tuo kalusteliike vetelee viimeisiään, konkurssimyynnistä saattaa vielä jotakin löytyä. Sänky on tori.fi -palvelun kautta bongattu ikivanha talonpoikaissänky. Ja ihan omalta paikkakunnalta löytyi tuokin. Vihreä tuoli ja sininen puuarkku vaatekaapin vieressä ovat siskon ihania kirpparilöytöjä.

Siivous jatkukoon...

torstai 7. maaliskuuta 2013

Kiireetön loma

Hiihtolomaa täällä vietellään. Ja ihan kotosalla. Pojat sairastaa, kuumeilevat ja köhivät. Latella bonuksena korvatulehdus ja Juhis oksensi eilen. Äiti-ihminen nukkuu pitkään ja nysvää sohvannurkassa keskeneräisiä käsitöitä valmiiksi. Reissuja ei tälle lomalle suunniteltu, ja hyvä niin, koska sairastelut olisivat sotkeneet suunnitelmat joka tapauksessa. Ja isi-ihminen raataa töissä. Kun vielä saisin siivottua niin loma olisi täydellinen :) Omatunto hiljenisi ja tekosyiden keksiminen loppuisi. Niin, ja hetken olisi taas siistiäkin.
Eilen virkkasin. Sain valmiiksi syksypuolella Juhikselle aloittamani mustekalan. Inspis tuli tuosta kirjasta, mutta ohjetta en jaksanut seurata vaan virkkailin omasta päästä. Mustekalan lonkeroiden sisälle viritin rautalangat, jotta elukan olemus olisi muokattavampi.

Nyt pitää kehitellä uusia tekosyitä... vai pitäisköhän ihan vaan ottaa ja siivota?

keskiviikko 6. maaliskuuta 2013

Siedätyshoitoa

Syyssateilla kaipasin sohvannurkkaan jotakin mukavaa neuletta ja jo pidempään olin suunnitellut itselleni pitkävartisia villasukkia. Lankakopassa oli marinoitunutta violettia seiskaveikkaa, jota päätin käyttää siedätyshoitona (en pidä violetista, en lilasta enkä hempeän oranssista korallista). Tein aiemmin siskolle nämä ja nämä sukat lahjaksi, mutta en halunnut jämähtää entisiin malleihin vaan kokeilla jotakin uutta. Novitan sukkalehdestä löytyi tämäkin Kärjestä aloitettavien köynnössukkien malli. Sopivasti haastetta: aloitus kärjestä ja unohduksissa oleva tiimalasikantapää.
Aikomus ja suunnitelma olivat hyvät, toteutus mätti :) ja siksi tekeleet lojuivat keskentekoisina tänne asti. Tuli valittua hiukan liian työläs telkkarinkatsontaneule, kun ohjetta piti seurata tiiviisti kerros kerrokselta paitsi tuossa jalkapöydällä sai vähän matkaa neuloa aivottomana. Mutta toisaalta, pään nollaus -tehtävänsä tämä neule hoiti täydellisesti, kun tekemiseen piti keskittyä sen verran tiiviisti, ettei työasioita ehtinyt miettimään. Digiboxilta katsotut hömppäsarjojen jaksot pitäisi varmaan katsoa uusiksi...

Puikot 4 mm, lankana seiskaveikka, jota kului alle 2 kerää. Neule on aika napakkaa, mutta minusta sukkien pitää olla tiivistä neuletta, jotteivät ihan heti kulu puhki. Ja minulla villasukat rikkoutuvat kärjestä, eivät kantapäistä (kantapääksi riitti siis ohjeen tiimalasikantapää). Tiivis neulepinta aiheutti sen, että jouduin jatkamaan sukan varren resoria ohjetta pidemmäksi. Lopuksi muistuttelin mieleen italialaista neuleen päättämistä, jotta sain sukan suusta siistin ja joustavan.

Siitä siedättymisestä en osaa vielä sanoa mitään, en ainakaaan neuloessa vielä oppinut pitämään violetista. Katsotaan auttaako violettien sukkien käyttäminen asiaan :)

maanantai 4. maaliskuuta 2013

Pientä ja kaunista

Kirjakerhosta tuli kirja, joka herätteli työkiireiden tappamaa (tai ainakin uuvuttamaa) käsityöinnostusta. Ihania pieniä virkkaus- ja neuletöitä ja tuikitarpeellisiakin vielä kaiken hyvän lisäksi. Ne tutut alakoulun pannulappuvirkkausmallit ja paljon uusia ihanuuksia. Eka lime-ruskea pannulappu valmistui kaiken kiireen keskellä, niinä pieninä hetkinä jolloin pötkähdin sohvaan tyhjentämään päätäni hömppäsarjojen parissa.
Koukku 2,5 mm, lankanana puuvillalankojen jämiä.