sunnuntai 11. marraskuuta 2012

Meeri-mummon sukat by Yöttö

Ristiäislahjaksi poikien pienelle serkkutytölle tein nämä söpöt villasukat. Lahjaostoksille suurempiin kaupunkeihin en olisi ehtinytkään, joten onnekseni sain tilauksen sukkaparille, joka tehtiin tyttösen isomummin tyyliin. Lankana Woolia, puikkoina ohuimmat, mitä tähän hätään kotoa löysin, eli varmaankin 2,5 mm. Toista sukkaa neuloessa meinasi käsiala löystyä liikaa.
Joten ei auttanut muu, kuin purkaa tekele ja neuloa teräosan kirjoneule uusiksi. Seuraava yritelmä tuli sitten liian kireää ja vasta kolmannella kerralla sain aikaiseksi arvioinnin läpäisevää pintaa. Kantapään neuloin yksinkertaiseksi, koska tuon ikäinen nakero ei vielä hirmuisesti kantapäitään kuluta :)
Mallisukkana oli tuo punamusta aikuisen sukka, josta poimin kuvion ja sukan mallin, tosin hieman pieneen jalkaan soveltaen. Ohje siis omasta päästä.




lauantai 3. marraskuuta 2012

Virkattu pöllökotelo puhelimelle

Kehityksen jarru joutui antamaan periksi ja hommaamaan kosketusnäyttöpuhelimen. Vanha puhelin mureni palasiksi ja oli pakko hankkia uusi. Olin virutellut uuden puhelimen ostamista jo vaikka kuinka kauan, korjannut vanhaa palvelijaa liimalla ja teipillä, vaan nyt syksyllä se sanoi sopimuksen lopullisesti irti, nyyh. Reilu vuosi sitten iskä lahjoitti minulle kosketusnäyttöpuhelimen, kun oli sen jonakin kytkykauppana saanut, mutta ei halunnut itse opetella sitä käyttämään. Jonkun viikon telusin sen kanssa ja totesin, että en oppinut käyttämään sitä. Puhelut menivät pitoon... siis jos onnistuin vastaamaan ensin niihin, viestit karkasivat keskeneräisinä ja kuvaviestejä en oppinut lähettämään ollenkaan, nettisurffailua en uskaltanut edes kokeilla XD Totesin, että ei oo miun juttu ja lahjoitin puhelimen eteenpäin, siskolle, joka tunnetusti on paremmin perillä kaikesta nykytekniikasta.
Uusi puhelin on nyt varustettu kaikilla herkuilla, kosketusnäytöllä, navigaattorilla ja ties millä. Ja pakon edessä olen sitä opetellut käyttämäänkin. Mietiskelin tuossa päivänä muutamana, jotta mitenkähän se tuommonen isolla näytöllä varustettu puhelin mahtaa pakkasella pelittää? Piti samantien alkaa väsäämään sille lämmintä koteloa. Matskuna käytin taas niitä tutkaimia, (eli langanpätkiä, jotka jäävät yli, kun kudonnaista ei voi kutoa aivan loimen loppuun asti) sekä muita puuvillalangan jämiä. Samoja oransseja lankoja olen koittanut hävittää tällä ja tällä tavalla aiemmin.

Varpaisiin kirjoin vielä kynnet tuon kuvan ottamisen jälkeen.

Mökkiremppaa

Mökki on laitettu talviteloilleen, vene viety talvisäilöön ja tänä vuonna pelastusliivit eivät jääneet homehtumaan veneen bokseihin. Mökkikiintiö tuli täyteen, mutta eiköhän se taas viimeistään uuden vuoden tienoilla taas ala; se haaveilu mökille pääsemisestä.
Tämä kesä oli ensimmäinen remonttikesä mökillä. Työleiristä ei kuitenkaan tarvitse puhua, sen verran mukavuudenhaluisia immeisiä kuin ollaan ;) Sitä edellinen kesä meni univelkojen kuittailuun ja mökkiviikonloput tehokkaasti huilailuun, kun kävin leipomolla töissä rahoittaakseni silloisen työhuoneremontin kotona.
Toisessa kuvassa näkyy mökin "heikko kohta": tuo ikkunan alunen oli jo ostohetkellä lahonnut ja luulenpa, että juuri se karkoitti monet kilpailevat ostajaehdokkaat. Reikä seinässä ja lahonneet ikkunanpuitteet hirvittivät meitäkin, mutta koska talossa sisällä tuoksui "kuivalle" ja saari oli muuten unelmiemme täyttymys, uskalsimme tehdä ostotarjouksen. Iskä ja kirvesmiessetä tutkivat seinää ja totesivat, että hirsiä ei tarvitse vaihtaa, vain seinäpaneeli ja hirren pinta ovat lahonneet tuolla sään pieksemällä seinällä.
Paneelien alta löytyi punamullattu hirsiseinä, jonka tekijä oli kaivertanut seinään oman puumerkkinsä. Eristeenä oli käytetty sammalia ja varpuja.
Lahonneet puuosat poistettiin siten, että seinään jäi vain tervettä puuta. Kolot koolattiin ja täytettiin eristevillalla.
Uutta 25 cm:ä leveää paneelia ei ollut liian helppo löytää.
Onneksi paikallinen, Enolainen höyläämö teki meille sitä, kun ensin hommasimme riittävän leveää lautaa Liperistä, toiselta höyläämöltä raaka-aineeksi. Vanhat, käsintaotut naulat suoristettiin ja paneelit paukuteltiin seinään. Maalaus ja ikkupuitteiden korjaus ovat sitten tulevan kesän projekteja.
Purkamisen teimme itse, tai lähinnä Antti teki. Rakennusvaiheessa kirvesmiessetä ja iskä ottivat komennon.

On se vaan onni,että on sukulaisia, jotka osaavat tehdä näitä hommia ja samalla saamme kullan arvoista tietoa & taitoa vanhan talon kunnostuksesta.

Oppipoikana ja -tyttönä oppi menee perille aivan eri tavalla kuin kirjasta lukemalla.