Suunnaton siivousurakka valmistui

Koko alkukesä on mennyt enemmän ja vähemmän tavaroita karsiessa ja huushollia siivotessa, vaan viimein tuli valmista. Uskomaton tunne, varmaan ennenkokematon! Koko talo siivottuna, varasto ja työhuone ja ihan kaikki. Turhat tavarat myyty kirpparilla, viety konttiin tai hylätty käyttökelvottomina jätteiden lajitteluun tahi roskikseen. Lelut, vaatteet ja käsityötarvikkeet omilla paikoillaan, lattiat luututtuna, sauna pestynä samoin ikkunat. Nyt voi sitten helteet tulla, mie olen lopun kesää ulkona :D Pojat osallistuivat urakkaan raivaamalla, imuroimalla ja pyyhkimällä pölyjä. Leikkimökin siivous ja erityisesti sen ikkunoiden pesu taisi olla mieleisintä hommaa pikkuapureille. Illalla poitsut herkuttelivat leikkimökissä siivousurakan päätöksen kunniaksi.
Uusi urakka olis jo tiedossa tuolla ulkovarastossa, mutta se jääköön syksyyn.
Nyt toivotaan vaan auringon lämpöä ja valoa!

Neule tyttövauvalle

Keskeneräisten kopasta ehkä se kaikkein marinoitunein tekele valmistui. Jippii!!! Neule odotti sitä oikeaa omistajaansa 9 vuotta. Into oli alunperin riittänyt kappaleiden neulomiseen ja yhden hihan yhdistämiseen asti. Tänään sitten sain inspiksen ja ompelin kappaleet lopullisesti yhteen + kiinnitin olalle napit. Ohjeesta ei ole enää mitään hajua, joku kymmenen vuotta vanha Novita olis villi veikkaukseni. Lankana ohutta puuvillaa.
Sininen versio tästä valmistui jo kahdeksan vuotta sitten, jos oikein muistan :)

Vanhat matkalaukut

Toukokuun lopulla pyörähdin Ylämyllyn Rompepäivillä ukin, mummin ja poikien kanssa. Kaunis sää ja makkara takasivat mahtavan markkinatunnelman. Kröhöm... lisäksi kiristin pojat olemaan kunnolla: lupasin foliopallot kierroksen lopuksi, jos äiti-ihminen saa kierrellä ja katsella ja ostella kuulematta kitinöitä. Ja hienosti pojat jaksoivat, pallojen voimalla ja oli siellä pikkupojille paljon mieleistä nähtävää, automuseot sun muut. Löysin vaikka mitä ihanaa, rahat riittivät pieneen matkalaukkuun, pikkuruutuiseen ikkunaan ja nailonniisiin. Sekä tietysti makkaroihin, mehuihin, lakuihin ja niihin julmetun suuriin heliumpalloihin :)
Vanhoja laukkuja on nyt kaksi. Tuon alemman löysin Taikasormet-messuilta joku vuosi sitten. Lankoja säilön siinä tällä hetkellä.
Kotona pieneen matkalaukkuun piilotettiin lasten DVD-levyt, jotka eivät ole olleet mikään kaunistus telkkaripöydällä ja lattialla viereksiessään.

Joku maalaisi laukut valkoisiksi, minä en. Elämän kolhut ja suuret seikkailut saavat näkyä.

Whoopies by Kotivinkki

Vielä pikkusen herkkuja, ennen kuin palataan ruotuun: Whoopies, trendikäs täytekeksi maailmalta. Leivontablogeissa näihin jo törmäsinkin ja kun hokasin yksinkertaistetun ohjeen Kotivinkissä, niin juhannuspiknikille lupaamani makea eväs oli valittu. Sopivasti hapanta ja ei ollenkaan ällömakeaa :)




WHOOPIES
NOIN 25 KPL / 25 MIN + PAISTAMINEN 30 MIN.

2 1/4 dl SOKERIA
125 g HUONEENLÄMPÖISTÄ VOITA
2 KANANMUNAA
4 dl VEHNÄJAUHOJA
5 rkl KAAKAOJAUHETTA
1 tl LEIVINJAUHETTA
1 prk KERMAVIILIÄ (200 g)
TÄYTE
200 g MAUSTETTUA (VANILJA)RAHKAA

1. Vatkaa sokeri ja voi vaaleaksi vaahdoksi. Lisää kananmunat koko ajan sekoittaen.
2. Yhdistä kuivat aineet. Lisää ne taikinaan kermaviilin kanssa. Sekoita taikina tasaiseksi.
3. Lusikoi taikina pursotinpussiin. Pursota taikinasta halkaisijaltaan noin 3 sentin nokareita (kolmelle) leivinpaperilla vuoratulle uunipellille. Jätä nokareiden väliin reilusti tilaa.
4. Paista pelti kerrallaan 175-asteisen uunin keskitasolla 15 minuuttia. Anna jäähtyä. Lusikoi kahden keksin väliin nokare rahkaa.

(Ohje ei siis ole omaa käsialaani, poimin sen uusimmasta Kotivinkistä tänne itselleni muistiin ja hiukan muokkasin. Alkuperäisen tekstin oli laatinut Kaisa Torkkeli).

Täti x 2

Täti-ihminen on viime päivät nyyhkiny ihan vähän väliä. Omiani en jännittänyt näin paljoa, en varmaan ehtinyt, kun oli saatava pojat maailmaan. Toisen puolesta ehdin sitten jännittämään senkin edestä. Onneksi kaikki meni hyvin.

Ei oikein oo riittävän isoja sanoja, kiitollisuutta niin että pakahduttaa. Sain eilen pitää sylissäni jotakin niin pientä ja samalla suurta. Kuiskata pieneen korvaan, että tuskin parempaan paikkaan olisit voinut putkahtaa.

En ole enää yksinkertainen täti... nyt olen kaksinkertainen :D

Peilipöydästä työpöydäksi

Juhiksen pinnatuoli ja puutyökurssilla ährätty jakkara number two saivat lopullisen maalipinnan.

Eka jakkara meni mökille pönttöuunin eteen, tämä toinen saa jäädä Juholle vaatekaapin ylähyllylle kurottelua helpottamaan.

Kivemman kuvan olis tietenkin saanut, jos herra itse olis ollu mallina pöytänsä ääressä, vaan kun ei tunnu näin kesällä semmoisiin hommiin joutavan. Kesäpäivät tarkoittavat ulkoilua aamusta iltaan, aina kun ei tule vettä taivaan täydeltä :)

Mansikkakakku

Kirvesmiessetä kävi mökillä arvioimassa tulevaa remonttia. Tarjosin kahvit ja kesän ensimmäisen mansikkakakun. Ohjeena serkkulikan helppo kakku. Tuunasin ohjetta sen verran, että käytin pohjaan 1,5 pötköä dominoita. Pohjan päälle puolitin mansikoita, täytteeseen silppusin puolikkaan suklaalevyn ja toisen puolikkaan raastoin kakun päälle. Koristeluinspis rosvottu yrittäjyyskurssikaverilta, joka ymmärtää enemmän kakkujen päälle.
Seuraava kakku on kokeiltava rahkasta, olen nimittäin huomannut että talvirasvavarannon kerrytys on taas aloitettu ja kesämekkojen liehuvat helmat piilottavat saavutetut kilot liiankin armeliaasti. Ja ehkä tuo suklaakin ois korvattava vaikka metsämansikoilla...

Mökkikuulumisia

Juhis sai kesän ensimmäisen kalan :) Ilme sen mukainen.
Järvellä oli ihanaa, saaressa itikkatilanne oli aika järkyttävä.
Uudessa linnunpöntössä pesii sinitiaispari, joilla näytti evästä piisaavaan. Nokallinen hyttysiä oli haettu hetkessä.
Jokohan seuraavalla mökkireissulla seuraamme poikasten lentoharjoituksia...

To Do -listan lyhentelyä

Nyt on viimeinkin lomakelit kohdallaan!
Ulkomaalausta olen tehnyt lomatahdilla -> 3 litraa/viikko :) Pöntöllinen valkoista on nyt sudittuna sään pieksämiin mineriittipäätyihin, ja kummasti on talon ilme kirkastunut. Sään salliessa on kiristettävä hiukan tahtia, jottei kesä lopu kesken.
Toinen pari vuotta To Do -listalla ollut juttu oli tuuletusluukkujen verkkojen vaihto, sen sain myös tehtyä.
Ja kun nyt olen pääsemässä tuosta lorvailuasenteesta pikkusen loitommaksi, niin taidan palata sen Juhiksen pinnatuolin pariin tuonne aurinkoiselle pihamaalle. Aurinkoisia päiviä!

Vaapukka-peitto

Serkkulikan kirpparilta pongasin parit Marimekon Jokapoikapaidat, pinkkiä vaaleanpunaisella sekä pinkkiä punaisella pohjalla. Siihen lisäksi vähän siilejä, sydämiä, pilkkuja ja Tildan ruusuja. Tilkkujen asettelussa oli tavoitteena huoleton epäjärjestys, ei ominta miulle, epäjärjestyksen hyväksyminen vaatii vielä harjoitusta. Tämä siis ompelussa, vaan ei huushollin järjestyksen kanssa, valitettavasti.

Omistajalla ei tunnu olevan kiirettä peiton hakuun ;)

On kahdenlaista logiikkaa

En mielestäni ole kova kehumaan, paitsi lapsia (omia ja vieraita) yritän kehua ja kannustaa mahdollisimman paljon. Sitä ei voi tehdä liikaa. Mutta kun on kyse itsestä tai puolisosta tai perhe-elämästä (ja varsinkin facebookissa) niin silloin olen enempi sillä linjalla, jotta se kellä onni on, se onnen kätkeköön.
Tein poikkeuksen, kehuin miestäni mukavanoloiseksi ja kiittelin 16 vuoden yheiselosta. Niin mitäpä mies siihen, no täräyttää että TÄSTÄ ON PAKKO TYKÄTÄ. Tässä menee taas kerran se raja, ero miehen ja naisen logiikan välillä. Ja miehen logiikkaan ei näköjään voi vaikuttaa 16 vuoden koulutuksella, kun ei opi niin ei opi. Nainen voi onneksi oppia tulkitsemaan asioita miehen logiikalla.

Lopuksi olisi varmaankin hyvä selventää miehille, että mitähän tuo PAKKO TYKÄTÄ tässä kohdassa naisen logiikalla tarkoittaisi. Mutta annetaan se vaikkapa kotitehtäväksi, jota jokainen mies voi miettiä illalla unta odotellessaan. Toisinpäin asiaa tuskin tarvitsee selittää.

Juhiksen eka oma kirjoituspöytä by mutsi

Joskus, nykyisin valitettavan harvoin iskee inspiraatio ja silloin tapahtuu vauhdilla.
Juholla ei ole ollut omassa huoneessaan minkäänlaista pöytää, kun pieni kalusteryhmä siirrettiin kesäksi leikkimökkiin. Pikkuherra on kuitenkin talven aikana kehittynyt taitavaksi piirtäjäksi ja askartelijaksi, joten omalle pöydälle oli tarvetta.


Suunnittelin jo mielessäni kirpparikierrosta, kun siskorakas hokasi, että hänellä on jemmassa peilipöytä tuoleineen. Samalla hän ehdotti, että peilinhän voi poistaa, jotta liika kampauspöytämäisyys ja tyttömäisyys katoaa. Hetken mietiskelin ja totesin että kuningasidea! Kiitos! Pöytä on sopivan siro Juhon pieneen huoneeseen ja kuitenkin siinä on kahden laatikon verran säilytystilaa kynille, papereille ja Juhiksen aarteille. Samana päivänä hain pöydän meille, hioin, ostin maalit ja pohjamaalasin sen. Yö piti välillä odotella ja eilen sain sutia pintaan lopullista väriä. Samaa Helmi-kalustemaalia, jolla maalasin tuon eiliseen jakkaran.


Haaveissa oli hieman vihertävämpi sävy, mutta loppujen lopuksi tuo sininen on parempi. Samaa väriä löytyy lelulaatikoista. Jottei lopputulos olisi liian imelä, laitoin laatikoiden pohjalle pirteät paperoinnit. Kunhan maalipinta kuivuu, pikkuherra kuorruttaa ja täyttää pöydän omilla aarteillaan.


Tänään etsiskelen jostakin uutta inspiraatiota ja motivaatiota, jotta saisin hiottua tuon pöytään kuuluvan pinnatuolin. Yllättäen inspis ei yltänyt sen puhdistukseen asti, nyt vaaditaan sitten oikeaa työtä :)