maanantai 23. tammikuuta 2012

Yöksi leikkimökkiin? Ei nyt mutta kesällä!

Unelmoin taas kesästä. Kiireettömästä kesästä. Univelattomasta kesästä. Haaveilen, että voisimme poikien kanssa yöpyä leikkimökissä. Elokuun puolivälissä pojat päättivät nukkua siellä. Patjat, makuupussit ja tyynyt roudattiin mökkiin ja kaksi pellavapäätä vannoi nukkuvansa yönsä makeasti omassa leikkimökissään, kun siellä ei ole mitään pelättävää. Pimeän tullen poikia alkoi kuitenkin pelottaa ja omat sängyt kutsuivat. Silloin mietin, että haluaisin mennä mökkiin poikien turvaksi...
Mutta univelat olivat loppukesästä jo niin mahdottomat, että uneton lisäyö tuntui ajatuksenakin liian kamalalta. Kuvitelkaa yötöihin ihminen, joka ei osaa nukkua päiväunia, ja iltaisin tämä samainen pienten lasten äiti ei päässyt ikinä ajoissa petiin. Pari kolme kuukautta sitä väänsin ja väsymys oli aikamoinen. Toipumiseen tuntui menevän yhtä kauan kuin siihen velan keräilyyn meni.
Toivottavasti ensi kesänä voimme kokeilla leikkimökissä yöpymistä. Kunpa töitä riittäisi nyt talvella niin, että ei tarvitsisi kesällä lähteä muihin töihin, opettajan töitä ei kesällä juurikaan ole tarjolla ;)

lauantai 21. tammikuuta 2012

Yksi kynnys ylitettynä.

Kolmatta viikkoa olen saanut tehdä lähes unelmatyötäni. Tähän asti olen arastellut ja sanonut ei alakoulun sijaisuuksille. Mutta enpä sano enää. Yksi uusi kynnys siis ylitettynä ja olen onnellinen, että tein sen. Viikonlopuissakin on ollut ihan erilainen hohto, kun arki eroaa selkeästi lauantaista ja sunnuntaista. Tätä lisää kiitos! Blogi on ainoa, joka kärsii tästä tilanteesta, mutta en anna sen haitata. Viimeistään kesällä täällä tapahtuu elpymistä.
Viime viikkoina olen opetellut opettamaan hitaammin, kuuntelemaan kärsivällisesti pienten tarinointia, aiheesta ja aiheen vierestä :) Ihanaa, kun nuo kolmosluokkalaiset ovat vielä niin aitoja. Toisaalta on pitänyt opetella suhtautumaan siihen, mitä ajattelen ja teen, jos oppilas itkee. Tähän asti ei itkuja juuri ole tullut vastaan. Jos yläkoululainen itkee, hänellä on iso hätä. Jos kolmasluokkalinen itkee, häntä harmittaa, että joutuu liikuntatunnilla eri joukkueeseen kuin ystävänsä. Tai itku voi tulla, kun joku on katukoriksessa liian hyvä. Pieniä nuo vielä ovat, nuo 9-vuotiaat ja itsetunnon kasvaminen kesken.
Harmituksen lisäksi ilo ja välittäminenkin ilmaistaan tuossa iässä vielä avoimemmin kuin yläkoulussa: yhden luokan oppilaat tahtoivat halata, vaikka olin heidän sijaisenaan vain kaksi päivää. Tai toisessa luokassa tytöt tulivat sanomaan, että voidaanko me ope laulaa siulle? Täh?
Maanantaina vielä tätä herkkua ja sitten jotakin muuta :)

sunnuntai 15. tammikuuta 2012

Talvesta

Kesä, kevät ja syksy (se aurinkoinen alkusyksy, ei pimeä ja märkä lokakuu). Siinä kolme vuodenaikaa, joista pidän. Koska elämä on kuitenkin tässä ja nyt, koitan oppia nauttimaan talvestakin, jottei menis pelkäksi haaveiluksi ja sitku-elämäksi.

Kylmyyttä vastaan taistelen kunnollisilla toppavaatteilla. Ne liian monet pitkät välihousut naurattavat monia tuttujani, eivät onneksi Alma-mummoa, joka on kanssani samoilla linjoilla ;)

Pimeys on pahinta. Kynttilät sisällä ja ulkona helpottavat. Kirkasvalolamppua olen kokeillut, mutta en ole vakuuttunut. Viime viikolla keksin laittaa sen yöpöydälle helpottamaan heräämistä. Pakkaspäivien aurinko on parasta, mitä säältä voin odottaa.

Entäs sitten lumi? Lumityöt olen opetellut ottamaan treenin kannalta, siis silloin kun Antti on työmatkalla. Pihassa ei ole paljoa aurattavaa. Lumi moninkertaistaa pihaleikkien lukumäärän, olen siis hyvilläni. Ja rapaa ei enää kantaudu sisään.
Uunin päällä kuivuu neljät monot: lumen myötä päästiin taas hiihtämään. Siinä vasta tehokas urheilulaji tai toisaalta leppoisa retkeilymuoto keväthankiaisille. Laskettelemaan tekisi mieli, osaisikohan sitä vielä? Pojat ovat jo sen verran isoja, että pian voisi uskaltautua kokeilemaan.

Jää. Pukin tuomat luistimet on vielä kokeilematta. Luisteluiltaan voisi lähteä harjoittelemaan, ja nauttimaan tunnelmasta. Hyvässä seurassa, tietenkin :) Jäähän liittyy myös ukin himohomma eli pilkkiminen. Voi kun kevättalvi olisi työntäyteinen... mutta pari aurinkoista päivää voisin istua jäällä, naama aurinkoon, ja narrata ahvenia.

Ihanaa, kun voi taas huristella potkurilla. Toinen pojista istuu ja toinen seisoo edessäni, ja maisemat vaihtuu.

Positiivisesti ajateltuna. Lukekaa rivien välistä ne asiat, jotka tässä ajassa kenkuttavat :)

lauantai 14. tammikuuta 2012

Ensimmäiset kesähaaveilut...

Juuri ja juuri on päästy vuodenvaihteesta, kevätpuolella ollaan. Valo lisääntyy joka päivä ja ajatukset hiipivät yhä useammin yhteen tiettyyn paikkaan. Uudenvuodenpäivänä kävimme ajelemassa tienoilla ja siellä se odottaa, meitä ja kevättä.
Osaakohan Otto kaivata sinne? Siellä musta poika on onnellisimmillaan, villinä ja vapaana ja silti laumansa (eli meidän) lähellä. Minä ainakin kaipaan ja unelmoin. Rakastan sitä ympäristöä, talovanhusta, aittoja, navettaa, kellaria ja saunaa. Sitä, että voin kulkea pihalla, kallioilla ja metsässäkin paljain jaloin. Rakastan sitä rauhaa, luontoa, kiireettömyyttä.
Kuuntelen "Saaressa on aina sunnuntai..." ja maistelen metsämansikoita pakastimesta.

Hemmottelua viikonlopun aamuun

Herkuttelulakko on pitänyt, sokerisia herkkuja en ole tämän vuoden puolella suuhuni laittanut. Enkä muuten suolaisiakaan. Arkea olen tarponut tiukemmalla ruokavaliolla, jotta joku keväinen päivä omat farkut mahtuisivat taas jalkaan. Kerran viikkoon annan itselleni luvan herkutella erityisen hyvällä ruualla. Tänäaamuna päätin vaihtaa jokapäiväisen puuro-raejuustomoskan lämpimään aamiaisleipään. Kaikilla herkkupäällysteillä, luonnollisesti. Leivoin taikinan illalla, laitoin sen voideltuun vuokaan ja muovin alle jääkaappiin yöksi. Ja aamulla uuniin.

AAMIAISLEIPÄ
1-2 leipää (vuoan koosta riippuen)
1 tunti + nostatusaika yön yli

3 dl vettä
30 g hiivaa
1 tl suolaa
½ dl ruisjauhoja
1 dl täysjyvävehnäjauhoja
n. 5 dl vehnäjauhoja
rasvaa vuoan voiteluun
seesaminsiemeniä vuoan "jauhottamiseen" (ei ollut, joten Juhokin tykkäsi)

1. Lämmitä vesi kädenlämpöiseksi. Liuota veteen hiiva + sekoita joukkoon suola. Lisää jauhot ja sekoita hyvin. Älä vaivaa, taikina saa jäädä löysäksi.
2. Voitele vuoka + ripottele siemenet vuokaan. Kaada taikina vuokaan. Peitä vuoka + anna seistä jääkaapissa yön yli.
3. Ota aamulla jääkaapista, anna kohota lämpimässä ½ h.
4. Paista 200 asteessa, 30-40 minuuttia, keskitasolla. Anna jäähtyä vuoassaan hetken.
5. Kumoa, tarjoa lämpimänä.

Ohje on kotivinkistä. Ja nyt kun olen sitä kerran kokeillut, uskallan seuraavalla kerralla hiukan soveltaa: ainakin osan vehnäjauhoista korvaan muilla, vähemmän valkeilla jauhoilla.

tiistai 10. tammikuuta 2012

Pilkkuja, pilkkuja...

Pilkut tuntuvat olevan edelleen pop blogimaailmassa. Vaatetuskankaissa ja sisustuksessa. Täällä oikeassa maailmassa ne eivät enää nappaa: Lauantaista lähtien on podettu pilkkutautia eli vesirokkoa. Laten pahin vaihe on jo ohitettu, Juhiksella tämä päivä on ollut se kaikista kurjin. Jotta jos olette vailla, niin täältä sitä saisi! Tarjouksessa tänään ja ehkä vielä huomennakin. Sen jälkeen en anna enää takuuta tarttumiselle.

lauantai 7. tammikuuta 2012

Hyvää ruokaa kasviksista!

Olen jo kauan mietiskellyt, jotta miltähän se tuommonen soijarouhe maistuisi? Juu-u, ei ole luvassa kasvissyöjäksi muuntaumista tms. mutta ilmiö nimeltä karppaus on laittanut miettimään, että jos hirmuisen moni vaihtaa perunansa lihaan, niin se ei välttämättä ole pelkästään hyvä juttu. Yhden lihakilon kasvattamiseen kuluu monta kiloa sitä kasvisperäistä evästä. Hmm... Entäs sitten tuo soijarouhe, ei se taida ihan jalostamatonta kamaa tuolta lähipellolta olla? Jotta kenenkä omatunto se loppujen lopuksi puhtain on? Ehkä on vaan parempi olla miettimättä sen syvällisempiä ja nautiskella hyvästä ruuasta. Ja jos samalla saa opetettua lapsille, että kasvisruoka on hyvää, niin se on aina positiivinen juttu!
Kotivinkistä poimin reseptin soijarouhebologneseen, jota voi käyttää pastakastikkeena, pitsan täytteenä, perunasoselaatikossa tai ihan missä vain keksii. Siellä missä tavallisesti käyttää bolognesetyyppistä jauhelihasoossia. Lisäsin ohjeeseen lorauksen häränlihafondia, kun pelkäsin... kasvisruuan makua. Ensi kerralla uskallan jättää sen pois ;) Hyvää oli!

KOTIVINKIN SOIJAROUHEBOLOGNESE

4 annosta

2 dl tummaa soijarouhetta
½ dl öljyä
n. 1dl vettä
2 rkl soijakastiketta

Tomaattikastike:
1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
½ l kasviksia raastettuna tai pilkottuna
(kokeilin porkkanaa, kesäkurpitsaa ja paprikaa)
2 rkl öljyä
2 rkl tomaattipyreetä (ei ollu tähän hätään)
2 tl paprikamaustetta
1 tl timjamia
2 tl sokeria
mustapippuria
1 tl suolaa
500 g tomaattimurskaa
½-1 dl vettä

1. Kuumenna öljy paistinpannulla ja lisää soijarouhe. Paista hetki.
2. Lisää vesi muutamassa erässä välillä sekoittaen. Vesi imeytyy soijarouheeseen ja rouhe turpoaa. Lisää lopuksi soijakastike. Siirrä rouhe toiseen astiaan ja valmista tomaattikastike.
3. Kuori ja hienonna sipulit. Kuori ja pilko tai raasta valitsemasi kasvikset.
4. Kuumenna öljy paistinpannussa ja lisää sipuli ja kasvikset. Kuullota sekoittaen. Lisää tomaattipyree ja mausteet. Sekoittele minuutin verran kuumalla pannulla.
5. Lisää lopuksi tomaattimurska. Huuhdo purkki vedellä ja kaada myös vesi pannulle. Anna hautua miedolla lämmöllä 3-5 minuuttia.
6. Sekoita soijarouhe valmiiseen kastikkeeseen.

Taitaa jauhelihan ostaminen vähentyä tässä taloudessa tämän kokeilun myötä.

Onnen avaimia etsiskelemässä

Mietiskelin tuossa päivänä muutamana, että semmonen ihminen on varmaankin onnellinen, joka kokee aina olevansa muita parempi. Ja usko vahvistuu, kun sen sanoo ääneen riittävän usein. Usko omaan itseen ja omaan ylivertaisuuteen ei horju, vaikka "haastaja" on fiksumpi, koulutetumpi, nopeampi, vahvempi tai vaikkapa kokeneempi. Tämä itseensä uskova ylivertainen yksilö marssii koelauluihin tai kilpailuihin, missä tuomarit tai vastustajat osoittavat ylivertaiselle yksilölle hänen oman paikkansa, mikä ei suinkaan ole ykköspalli. Mutta ei hätää, hra/rva/nti ylivertainen saa parissa minuutissa itsensä kasattua, ja pyrkii tavalla tai toisella väheksymään voittajaansa tai tuomaria. "Ei mitään arvostelukykyä näillä junttituomareilla, mulle on aina sanottu, että musta tulee tähti." Tai "Vastustaja huijasi tai pelasi epäreilua peliä" jne. Ja näillä omasta mielestään ylivertaisilla yksilöillä näitä selityksiä piisaa.
Mutta mikä sitten on tärkeintä? No se, että uskoo itseensä ja on onnellinen. Ja yksilö ylivertainen on varmaankin onnellinen. Hän onnistuu huijaamaan itsensä uskomaan omaan ylivertaisuuteensa, vaikka todisteet puhuvat muuta. Ilmiömäistä.

Niin mihinkä tämä asia nyt sitten liittyy? No siihen, kun olen miettinyt, että mitä jos se onkin totta, se mitä ne positiivisemmat ihmiset puhuvat? Entä jos voisin tehdä unelmista totta ja voittaa pelkoni? Entä jos voisin tehdä sen noin vain, muuttamalla ajattelutapani negatiivisesta positiiviseen? Voikohan niin tehdä? Hupsista vaan? Mitähän voisin hävitä, jos kokeilen? En kai mitään. Ylivertaisuutta on jo liikaa, mutta jos sitä opettelisi taas laittamaan itsensä samalle viivalle muiden kanssa, eikä aina sinne altavastaajaksi.

keskiviikko 4. tammikuuta 2012

Positiivista vuoden alkua!

Vuosi 2012 on pyörähtänyt mukavasti käyntiin. Vuoden vaihtumista juhlittiin ystäväperheen luona, kuten jo aika monena aiempana vuonna. Onkohan sitä tullut vanhaksi, vai peräti viisaaksi, kun aamuyölle valvominen ei enää ole hohdokasta? Nukkumaan kampeudutaan ihan ihmisten aikoihin. Oleellista on hyvä seura (sekä aikuisille että lapsille) ja tietenkin hyvä ruoka, kiitos! :)
Vuoden vaihtumiseen loppui myös koko syksyn jatkunut karkeilla ja leivonnaisilla herkuttelu. On sitten aivan eri asia kauanko lakkoni pitää, neljäs päivä menossa. Tavoitteena olisi taas mahtua omiin pöksyihin ;)
Päätin myös, että tänä vuonna löydän itsestäni sen ulkoilmaihmisen, joka on ollut kateissa jo kauan. Hiihtoa ja lenkkeilyä olen antibioottikuurin jälkeen kalenteriini pikkuhiljaa ohjelmoinut ja kylläpä on tehnyt hyvää! Ilma kiertää keuhkoissa jo ihan eri tavalla kuin syksyllä.
Töitäkin olen saanut tehdä, ja se se vasta on ihanaa. Olen aiemmin tehnyt sijaisuuksia vain yläkoulun puolella, mutta nyt olen rohkaistunut kokeilemaan taitojani pienempien kanssa. Ja hyvältä tuntuu tämäkin.

maanantai 2. tammikuuta 2012

Etsimme uutta kotia

Emme siis ole muuttamassa, mihinkä sitä ihminen kotoaan lähtisi? Hm... keksin kyllä aikasta nopeasti muutaman mukavan matkakohteen, sekä kotimaahan että jonnekin lämpimään.
Takaisin asiaan: Siis tämä Kotivinkin vuosikerta 2011 on nyt luettu ja jos sinä haluat sen, laita viestiä. Yhtään reseptia tahi tunnelmakuvaa en ole lehdistä repinyt. Mökkilukemiseksi riippumattoon tai portfolioihin revittäviksi, hakekaa pois :)

sunnuntai 1. tammikuuta 2012

Lomateoria

Ihana aurinko piristi tätä joululoman viimeistä päivää, joka muuten tuntui taas niin kovin haikealta. Alan jo oppia, että jokainen loma on jaettavissa kolmeen tai neljään vaiheeseen. Ensimmäisenä on eräänlainen sisäänajovaihe, jossa opetellaan olemaan keskenään, haetaan rajoja ja rytmiä. Sitten seuraa leppoisaa aikaa, nautinnollista yhdessäoloa, iloa ja naurua. Jos loma on kovin pitkä, alkaa tämä yhdessä oleminen viimein tympiä. Seuraa kiukutteluvaihe ja päiviin pitää saada enemmän ohjelmaa ja uusia naamoja. Viimeisessä vaiheessa äiti-ihminen vaipuu tilapäiseen synkkyyteen, kun tavallinen arki lähenee.
Mutta siitä se taas lähtee, kunhan pyörät saadaan pyörimään.