Vuonna 2012 lupaan...

Uusi vuosi ja entiset kujeet, ainakin pääosin. Viimevuotiset lupaukset olen näköjään pohtinut niin perusteellisen kattaviksi, että samoja haaveita tavoittelen myös tulevana vuonna. Tässä hiukan muokattuna:

Tänä vuonna yritän...
... lisätä positiivista ajattelua.
... kuunnella sisintäni ja toimia sen mukaan.
... oppia taas luottamaan itseeni ja siihen, että asioilla on tapana järjestyä.
... välttää kiirettä.
... suorittaa vähemmän ja nauttia enemmän.
... etsiä hyvää oloa kaikenlaisesta ulkoilusta.

Toteutuivatko vuosi sitten annetut lupaukset?

On tullut aika tutkailla vanhaa vuotta, miten lupaukseni toteutuivat? Vaikka yritän ajatella positiivisesti, täällä päästän myös ne kriittiset ja negatiiviset arvioni valloilleen.

Olen kiltimpi itselleni: en pakota itseäni tekemään suuria päätöksiä, joista tulee paha mieli.
- Just joo, yrittäjyyskurssi oli kyllä semmonen puristus ja pakon paikka, että tein juuri päinvastoin.
+ Ilman sitä kurssia en tietäisi mitä haluan ja en olisi tutustunut moniin mukaviin ihmisiin, joilla on samankaltaisia haaveita kuin itselläni.

Lisäksi yritän...

... kuunnella sisintäni ja elää onnellisempaa elämää.
- Leipomotyö ei ehkä ollut ihan tätä.
+ Itsetuntemus parani jälleen, unelmatyön kuva selkiintyi ja huomasin, miten tärkeää minulle on se, että saisin olla kesän poikien kanssa kotona, ilman kiirettä.
+ Sain rahat kasaan työhuoneen remonttia varten.

... olla miettimättä liikaa, mitä muut minusta ja tekemisistäni ajattelevat.
+ Leipomolle meno oli juuri tätä :)

... oppia taas luottamaan itseeni ja siihen, että asioilla on tapana järjestyä.
- Tekemistä riittää, tähän on panostettava tulevana vuonna.

... välttää kiirettä.
- Kiireetön kesä haaveena tulevana vuonna.
+ Joululoma on ollut aivan ihana, ei ole tarvinnut sanoa pojille "EI NYT".

... suorittaa vähemmän ja nauttia enemmän.
+ Mökillä tämä "olemisesta nautiskelu" on toteutunut, kiire jäi venerantaan joka kerta.

... miettiä mahdollisimman usein, että matka on päämäärä.
- Eipä tainnut käydä mielessä silloin, kun tuntui että tarpoi siinä syvimmässä suossa.

... muistaa, että kaikenlainen väkertely on arvokasta hyvinvoinnille, niin omalle kuin myös lasteni. Sitä ei voi sysätä eläkeikään tai suunnitella tekevänsä sitten joskus. Se on joidenkin mielestä mitätöntä ajanhukkaa, mutta minulle se antaa elinvoimaa.
- Mutta tästäkään ei saa tulla pakkopullaa ja suorittamista.
+ Nyt on hulppeat tilat tälle kaikelle :)

... haaveilla tai jopa toteuttaa unelmaani käsityöstä ammattina.
+ Tietoa käsityöyrittäjyydestä on nyt mappikaupalla. Lisäksi ymmärrys siitä, ettei yrittäjyys ei ehkä ole se juttu, mitä haluaisin elantoni eteen tehdä. Haaveilu jatkuu, raamit sille ovat nyt selvärajaisemmat. Sivutoimista yrittäjyyttä en kuopannut.
- "Luovuin" suuresta unelmastani, jouduin hyväksymään sen, että varasuunnitelmani ei toimi.
+ Selvisin siitä :)

... stressata vähemmän näistä suunnitelmistani huolimatta.
+ Ei ole ilmaantunut vatsahaavaa ja nukun yöni hyvin ;)

Joulun aikaan

Joulu tuli ja meni. Saako jo vaihtaa kevätverhot? :)

Kun sitä aloittaa tuon joulufiilistelyn jo syksyn synkkinä iltoina, niin jouluintoilua ei meinaa riittää enää varsinaiseen jouluun. Onneksi lasten jouluilo on niin tarttuvaa, että äkäampiaisen tuoman jouluangstin saa piilotettua vähäksi aikaa. Parasta joulussa oli perheen yhteinen aika, joka on ollut kortilla tänä syksynä. Seurapelejä ja koko perheen elokuvia. Ja herkuttelua.
Joulupukkikin kävi. Minulla on pieni aavistus, että ensi vuonna kiireinen pukki jättää mahdolliset lahjat eteiseen. Sekin aika on nyt tässä taloudessa ohi. Late ilmoitti, että ihan kuin se joulupukki olisi ollut jotenkin naamioitunut... Koitin vielä harhauttaa, että ehkä pukin nenä oli rupinen ja se piti piilottaa muovinenän alle, jotteivät lapset säikähtäisi. Niinpä niin.

Nyt on hutkittu ja tutkittu

Voihan helpotuksen huokaus... kaksi eri tohtoria tutkaili verikokeitani ja röntgenkuviani. Ensimmäinen ilmoitti perjantaina: keuhkot puhtaat, poskionteloissa turvotusta. Toinen, eli se joka passitti minut labraan ja kuviin ilmoitti tänään, että ontelot ok, mutta keuhkoissa pitkään jatkuneen infektion merkkejä. Huomisesta alkaen antibioottia naamaan. Josko tuo pöpö viimeinkin tajuaisi hävitä, se olisi maailman toiseksi paras joululahja tällä hetkellä. Paras on se, ettei löytynyt mitään vakavampaa syytä kuumeilulle, toisin kuin lääkäri viikko sitten pelotteli.
Onnellista joulun odotusta! :)

Hiutaleita heijastimiksi

Uusi vuosi lähenee. On taas aika mietiskellä lupauksia. Ennen uusien miettimistä on pohdittava annettuja lupauksia. Onko kaikki luvattu tullut tehtyä? Hupsista!
Lupasin joskus keväällä osallistua facebookin käsityöhaasteeseen, jossa tarkoituksena oli antaa viidelle nopeimmalle jotakin omin käsin tehtyä tämän vuoden puolella. Pienten lasten äidille annoin neuvolakorttikoteloita, muille olikin sitten hankalampi keksiä sopivaa itse valmistettua juttua. Viimetingassa hokasin sitten tehdä heijastimia. Paikallinen lankakauppa ei myynyt heijastavaa lankaa, tyydyin kapeaan nauhaan. Virkkasin heijastinnauhasta lumitähtiä, jotka kovetin erikeepperillä. Lumitähden ohje täältä. Sen verran muokkasin, että laittelin ohjeen pienten pylväiden paikalle ihan tavallisia pylväitä. Jotta tämmösiä ois tulossa, kunhan kusti polkee!

Potilaat Joulupukkia jelppimässä

Mikälie lentsu jyllää edelleen. Uusimpana kohteena Late. Mukavat kyläily- ja uintisuunnitelmat peruttu ja kaikkia harmittaa.

Poteminen on jo niin masentavaa ja tympeää, että käytiin taudista huolimatta auttamassa Joulupukin suururakkaa, eli ostettiin pojille sukset ukin kanssa. No näitä uusia ihanuuksia pitäisi päästä heti testailemaan, vaikka sisällä edes, jos äiti ei laske kuumeessa pihalle.

Nyt sitten vaan haaveillaan aurinkoisista keväthangista, pakkasesta, lämpimästä kaakaosta ja ulkoilusta punottavista poskista. Posket punottaa kyllä nytkin... kuumeesta, mutta ulkona tulee vettä taivaan täydeltä :(

Joulumieli on kaikesta huolimatta pikkuisen hiipinyt näidenkin korvien väliin :)

Mummolle töppöset

Sohvalla pötkyillessä tuli katsottua digiboxin Ihanat pihat, Kesätilat ja Strömssöt. Samalla ähnäsin mummolle uusia villatossuja. Kaavat piirsin omaa koipea mukaillen ja matskut kaivelin huovutuslaatikoista. Yhdistin pari ohuempaa huovutuslevyä yhdeksi jytäkämmäksi. Koitin huovuttaa niitä yhteen, mutta olivat jo niin huopuneita, etteivät tarttuneet enää toisiinsa. Pykäpistoilla viimein tarttuivat. Päällisten valkoiset reunukset ovat epäsymmetriset, en halunnut leikellä niitä niin pilkulleen.

Vali vali vali vali vali....

Kovin on työlästä kirjoittelu nykyään. Monta kertaa olen aloittanut, kirjoittanut sivullisen ja pyyhkinyt tekstini pois. Ei ole syntynyt kaunista tekstiä, pelkkää valitusta ja voivottelua.
Koko pitkä syksy on mennyt pienessä flunssassa. Ääni häveissä, kurkku kipeänä, räkää kaikki röörit täynnä ja lämpöä vähän väliä. Joskus pari päivää lähes terveenä, kunnes sitten taas. Varmaan elokuusta lähtien olen suunnitellut, että aloitan taas juoksemisen, kunhan olo korjautuu.
...skan latit, kohta on jo joulu. Välillä mietityttää, että taitaa olla korvien välissä koko lentsu, eikö vaan huvita skarpata: tyyppiä laiskottaa ja siksi keksii hyviä tekosyitä.
Haluaisin niin kirjoitella blogiini valoisia ajatuksia ja kuvailla mukavia käsitöitä, vaan kun niistä kumpaistakaan ei ole tämän katon alla esiintynyt.
Huomenna lääkäriin, viimeinkin. Jospa siellä selviäisi syy tähän puolikuntoiseen olotilaan. Ja jos ei selviä... jos puolikuntoisen olotilan syy on sittenkin huono yleiskunto, niin juoksulenkit alkavat samantien, tohtorin käskystä.

Suojelusenkeleitä kaikille teille ja meille!

Juhiksen sammakkokakku

Kekkerit juhlittu: Suomi 94 v. ja Juhis 4 v. Sankari hävitti äänensä juhliessaan ja heräsi aamulla pienessä kuumeessa. Sitkeä lentsu ei hellitä otettaan vieläkään, hetken luulin sen jo luovuttaneen mutta ei sittenkään. Minä ja Juho kituutetaan puolikuntoisina jo ties monettako viikkoa. Kun ei tule kunnon kuumetta ja tautia, niin ei se tauti sitten myöskään lähde kunnolla pois. Onneksi ukki riensi potilaan seuraksi muutamaksi tunniksi, jottei minun sijaisena tarvinnut perua lupauksiani ja etsiä sijaiselle sijaista.
Juhlan jälkeen arkikin maistuu taas entistä ihanammalle: on ilo popsia sitä tavallista aamupuuroa kaiken herkuttelun jälkeen :)

Joulupuu pihalle

Joulupuu on raakeennettuu, jouluuu ooon jooo-o oovella... Muutama vuosi sitten askartelin pihalle tiheän joulukuu- sen. Pohjana on kartiolle kieritetty verkko. Tähän kartioon kiinnitin kuusenoksia ohuella rautalangalla. Aloitin alareunasta ja etenin ylöspäin, kunnes latvaan lykkäsin nipun yhteen sidottuja havuja. Jouluvalojen tarkistus sisällä lämpimässä ja sitten vasta valot kuuseen (jotakin oppii, kun muutamana jouluna näprää pikkuruisia lamppuja pakkasessa paljain käsin). Kevättalvella kuivaneet havut takkaan ja kartio odottamaan seuraavaa joulua.

Eihän täytetä kaatopaikkoja kertakäyttöisillä joulukoristeilla?

Tunnelmointia ja odotusta

Juhiksen synttärieväät on nyt suunniteltu ja tarvikkeet osteltu. Pakkaseen en viitsi leipoa, voin sitten pakastaa ne ylimääräiset herkut juhlien jälkeen. Siivousta aloiteltu työhuoneesta, keittiöstä ja makarista. Poikien huoneita ja olkkaria siivoillaan vasta maanantaina, kun niillä on taipumusta sotkeutua heti uudelleen. Tai isi ja pojat saavat siivota, mie pääsen koululle pakoon :)
Jouluverhot ja muut tekstiilit sain paikoilleen viikko sitten, joulukortitkin odottelevat postitusta. Lahjaostoksilla pitää vielä piipahtaa.
Nyt on hyvää aikaa suunnitella jouluherkkuja, nautiskella glögiä, kuunnella joululevyjä, poltella kynttilöitä, selailla joululehtiä ja neuloa viimeisiä lahjoja pukinkonttiin. Tunnelmallista lauantaita!