keskiviikko 31. elokuuta 2011

Pukuhuoneen naulakko

Lattiaan on nyt vedetty se viimeinen tasoitekerros, joka saa kuivua semmoisen kosteudenkerääjäkoneen hönkiessä tai imeeköhän se sittenkin... hurisee kuitenkin ja lämmintä piisaa.
Pojat ovat sairastelleet tämän viikon aika tiiviisti. Juho aloitteli jo viikonloppuna ja kun pienin alkoi tervehtyä, aloitti Lauri kuumeilun.

Kuumetta, nuhaa ja köhää, peruslentsua siis. Sisäpuuhailu alkaisi jo riittää, ulos kaipaan ja samoin tuo potilas.
Työhuoneprojektissa kun ei nyt voi tehdä muuta kuin odottaa, niin on hyvää aikaa viimeistellä remontteja muualla huushollissa. Tehdä ikuisuusprojekteja loppuun. Ensimmäiseksi kohteeksi valitsin naulakon, jonka materiaalit ovat viereksineet huushollissamme jo... ihan liian kauan ;) Työhuoneen vieressä on saunan pukuhuone, jota remontoitiin alustavasti vuosi sitten, silloin putkirempan ja vessarempan yhteydessä. Sähkökaappi uusittiin, johtojen kotelointi viilee vielä. Sähkökaapin alla on parimetrinen penkki/laatikosto, jossa säilytän liinavaatteita. Samaiselle penkille olisi tarkoitus riisua vaatteet suihkuun ja saunaan mennessä. Siis näin olisi TARKOITUS tehdä. Siis kun penkki joskus tyhjenee remontti- ja työhuoneroinasta. Siksi alemman kuvan kuvakulma on mikä on. Laitan sitten joskus laajemman kuvan.
Setäni tekaisi minulle laudasta naulakon pohjan. Jyrsi reunat ja teki muut valmistelut. Mie vaan maalasin reunoihin vaaleanruskeaa maalia. Maalin kuivuttua maalasin toisen kerroksen valkealla huonekalumaalilla. Tämän maalin kuivuttua hioin vaaleanruskean näkyviin paikka paikoin, erityisesti nurkista. Tein siis uusvanhaa! Mittasin laudan katkaisukohdan sähkökaapin perusteella, sahasin poikki ja ruuvasin naulakot paikalleen. Lisäksi porasin ruuveille reiät ja seinään samoin. Tulpat reikiin ja naulakko ruuveilla seinään. Ruuvinkannat kittasin piiloon ja maalasin kantojen kohdat vielä kertaalleen.
Hyvä tuli!

tiistai 30. elokuuta 2011

Työhuoneen matot

Pakko oli tulla vielä kertomaan, että kiukunpuuska selätettiin salilla :) Positiivista energiaa latautui taas kummasti tähän äkäpussiin. Ihmeellistä miten tuommoinen urheilu, joka kuluttaa energiaa, voi kuitenkin antaa niin paljon energiaa ja iloista mieltä. Energiaa ja energiaa... sitä on varmaan useampaa sorttia olemassa. Hyvää mieltä lietsovat myös nämä anopin tekemät työhuoneen matot, joita olen ihaillut koko päivän aina ohikulkiessani.
Ai että, ne ovat kuin karamelleja! Kiitos!

Piinaviikko

Ikkunanpielet ja katonraja on nyt listoitettu. Ja se katkaisuväline, mikä lie sirkkeli, tuli tutuksi ja paluuta jiirilaatikkoon ei enää ole. Sen verran kätevä peli se on :)
Nyt puuttuu vain lattia ja lattialistat. Lattia kaipaa vielä viimeisen tasoitekerroksen, jonka on annettava kuivua riiiittävän kauan. Sitten muovi ja laminaattilattia paikoilleen. Eli menee ensi viikkoon ennen kuin pääsen kantamaan tavaroita työhuoneeseen. Huokaus. Ja se hetikaikkimiulletässäjanyt-ihminen sisälläni polkee jalkaa harmista, itkee kiukusta kuin kakara, hakkaa nyrkkejä lattiaan ja kiroaa kaikki tasoiteaineet alimpaan ...vettiin. Se aikuisempi, harkitsevaisempi ja pitkän tähtäimen suunnitelmiin uskova minäni jää täysin jalkoihin. Ei saa ääntänsä kuuluviin.

Kauniita inspiroivia valokuvia ei tänään näy. Olen päättänyt vakaasti, että en sekaannu minkäänlaisiin remontteihin lähivuosina. Muistuttakaa, jos meinaan syödä sanani. Muistutukseksi itselleni kuvasin "kaunista" tiskipöytäämme: mitähän normaalit ihmiset säilyttävät tuossa vihreässä törpössä? Ja mitä purnukoita tuolla pöydällä voisi viereksiä? Ehkä se selviää ensi viikolla.

maanantai 29. elokuuta 2011

Työhuoneen tapettiseinä

Eilisen illan leikkelin tapettia. Aamulla sitten rohkaistuin ja päätin, että nyt olen lukenut kaiken tarpeelisen infon paperitapetin kiinnityksestä ja on aika siirtyä käytännönharjoituksiin. Alku oli aikamoista turaamista ja liisteriä oli yhtä paljon tapetin molemmilla puolilla. Paikoitellen pinta kärsi runsaasta pyyhkimisestä, mutta olen tyytyväinen tulokseen. Tai lähinnä siihen, että uskalsin ja sain aikaan! Nyt sitten vaan istun ja ihailen nuita kirsikankukkia kahvimuki kourassa.
Remontti jatkui listojen nikkaroinnilla. Pitäisiköhän opetella käyttämään tuota sähköistä värkkiä ikkunan reunuksien katkaisuun? Joku sirkkeli se varmaan on. Tähän asti olen vannonut tuon jiirilaatikon ja käsisahan nimiin. Jos naisihminen oppii laatoittamaan ja tapetoimaan, niin ehkä oppisin käyttämään tuota katkaisuvälinettäkin.
Kohti uusia seikkailuja! Toivottavasti miulla on illalla kaikki sormet tallella :)

Ikkunan ympäristö valmiina!

Jatkuva harmitus siitä, että piha ja koko talo on poikkeustilassa, kuin sotatanner, sekaisin kuin telkkarin himohamstraajilla, on pian menneen talven (!) lumia. Etupihan puolella alkaa näyttää hyvältä. Yläkuvan nurkassa näkyvä oviaukko on historiaa ja tilalla on ikkuna. Listat ja maalaukset on tehty ja etupihan remonttiroinat on raivattu.
Luulen, että naapuritkin kiittää ;) Nyt kuvassa korostuvat sään piiskaamat, nuhruiset mineriittilevyt. Tarvitsee ehkä maalata nekin tänä syksynä. Maali ostettiin jo kesää 2010 varten, liekköhän älyissään enää. Toisaalta, jos se ei vuodessa vanhentunut, niin ehkä se ei vanhene toisessakaan. Voin kertoa, että remonttikiintiö alkaa olla tämän vuoden osalta aivan täysi.

sunnuntai 28. elokuuta 2011

Siiliystävämme

Meidän pihalla asuu siili! Liekkö sairas yksilö, vai olemmeko löytäneet tien siilin sydämeen sen vatsan kautta? Viikon ajan olen ruokkinut sitä koiranruualla, koska se on aina puolilta päivin ilmestynyt puhisemaan etupihalle. Luulin, että siilit ovat yöeläimiä. Mutta tämä kaveri haluaa lounastaa, sen yöreissuista en tiedä. Sopivan välimatkan päästä olemme poikien kanssa sen touhuja seuranneet :)

lauantai 27. elokuuta 2011

Syksyn satoa

Tässä päivässä oli vauhtia ja puuhaa ihan niin kuin eilen illalla ounastelin. Aamu meni maalaushommissa: väriä saivat pintaansa työhuoneen uuden ikkunan ympäristö, metallikaappi ja loput kattolistat. Maalaushommien jälkeen kävimme imemässä itseemme mäkiautotapahtuman tunnelmaa. Mukavaa oli! Kuinkahan monen pikku- (ja isommankin) pojan unelmiin nämä autot ja niiden rakentelu löysi tiensä tänään? Tyttöjäkin laji näytti viehättävän. Seuraavaksi tankattiin evästä ja suunnattiin mummolaan ja ukkilaan metsäretkelle. Juho ilmoitti, että hän ei muuten metsään lähde, vaan jää mummin avuksi hillonkeittoon. Ukki, Lauri ja minä suuntasimme tutuille sienipaikoille. Tateista keräsin vain ne kauneimmat ja pienimmät yksilöt, jotka voin huomenna jalostaa piirakaksi ja pastakastikkeeksi. Pakastetusta tatista en pidä, koska miusta tatti on hirveän limainen pakkasesta otettuna. Oisko jollakin niksiä, miten kyseiset sienet kannattaisi säilöä, jotta välttyisi siltä ällöttävältä muodonmuutokselta?
Mustikoita kerättiin piirakkatarpeiksi ja iltapalalle. Lauri halusi vielä poimia puolukoita. Tutuiksi tulivat muun muassa hirvikärpäset, vanamo, kangassieni, pillikkeet tattien lakkien alla ja heltat haperoiden alla.
Metsän antimien lisäksi saimme vielä mummilta evääksi ison kesäkurpitsan ja maljakkoon kultapalloja.
Ihmettelin Juhon vaisua olemusta jo päivällä, kiukkua ja väsymystä tavallista enemmän, silmät väsyneet ja hailakkana. Mummolassa otsa alkoi tuntua lämpimältä ja ääni flunssaiselta. Kotona sitten varmistui, että syksyn (ja kesän!) eka lentsu on soluttautunut talouteemme. Mehua tarjolle ja peiton alle. Ja Risto Räppääjä -elokuva pyörimään. Onneksi Juho älysi itse ilmoittaa, ettei metsäretkeily nyt käy: oli sen verran kuuma tarpoa kankailla tuossa kuumuudessa, saatikka kipeänä.
Eli nyt sitten vaan huilaillaan ja nautiskellaan.

perjantai 26. elokuuta 2011

Listoja: puisia, muovisia ja TO DO-sellaisia

En enää yhtään ihmettele rakentajia ja remontoijia, joilla listojen laittaminen viilee. On nimittäin semmosta hommaa, että jatkossa kartan sitä itsekin. Muutaman listan sain tänään turattua paikalleen. Iskä ahkeroi ulkoverhouksen kuntoon. Lisäksi maalailin sisäseiniä lopulliseen kuosiin ja kävin tuhlaamassa viimeiset kesätyörahat sähköliikkeessä, puutavarakaupassa ja Agrimarketissa. Ostin kolme lamppua työhuoneen kattoon, piuhaa, koteloita ja katkaisimia jos jonkinlaisia, listoja ikkunanpieliin ja nurkkiin, liisteriä ja suteja...
Eli viikonlopusta ei puutu tekemistä: ulkoseinän voisi maalata, samoin työhuoneeseen tulevan metallikaapin. Tapetoinnin saloihin perehdyin jo viisaan ystäväni googlen avulla ja suunnitelmissa olisi tapetoida yksi seinä ja sen jälkeen voisin turata paikalleen ne viimeisetkin kattolistat. Ja hiontapölyt, niistä on hankkiuduttava nyt viimeinkin eroon. Ohjelmassa on myös paikalliset mäkiautokisat ja sienestystä. Tyytyväinen olen, jos saan puoletkin näistä suunnitelmista toteutettua.
Laiska se töitään luettelloo... ;)

torstai 25. elokuuta 2011

Tauluja vanhoista ikkunoista


Katto on maalattu, työn jälkeä ei voi kehua, mutta parempaan en pystynyt. Mielessä soi ja hyräilytytti:

"mikä on kun ei taidot riitä, mikä on kun ei onnistu...".

Mies on useasti sanonut, että silloin kun Yöttö hyräilee, niin asiat on hyvin :) Eli katto välttää.
Työhuoneen seinät on nyt maalattu pohjamaalin lisäksi kertaalleen lopullisella seinämaalilla. Tuskin kerkesi maali edes kuivua, kun ryntäsin intopiukassa ruuvailemaan "tauluja" uusille seinille. Sähkötyöt on vielä tekemättä, kuten kuvan oikeassa ylälaidassa näkyy, mutta ei välitetä siitä. Tänään maalailen seinät toiseen kertaan ja laittelen kattolistoja muille paitsi en vielä tuolle tapetoitavalle seinälle. Lattialta (ja koko talosta...) pitäisi saada nuo hiontapölyt pois ja ikkunanpielet maalaan sen jälkeen.

Vanhat ikkunanpuitteet olivat jälleen minulla tuunauksen kohteena:

Vasemmalla kuvassa on se liitutaulu, josta jo alkuviikosta kirjoittelin. Pohjamaalasin vanerin kolmeen kertaan magneettimaalilla ja illalla sudin vielä kerroksen liitutaulumaalia pintaan. Äsken naputtelin levyn pienillä nauloilla ikkunanpokaan. Alkuviikosta ruuvasin taustalle kulmaraudat tueksi, ja laitoin metallilangasta ripustuslenkin.

Keskellä on Savonlinnan linja-autoaseman kirppikseltä löytämäni painokirjasinlaatikko, johon virittelin samanlaiset ripustussysteemit.

Oikella on kahdesta tavallisesta vanhasta korkkitaulusta tuunaamani muistitaulu.

Tyhjänä odottavat taulut vielä, mutta ei enää kauan :)

keskiviikko 24. elokuuta 2011

Yöttö yötöissä

Ennen puoltayötä lopetin, hioin viimeiset nystyt pois ja vedin kattoon viimeiset pohjamaalin sutaisut. Sen on kyllä näköinenkin, kun nyt päivänvalossa tutkailin, mitä tuli tehtyä. Tänään on mentävä ostamaan kattoon lopullinen maali. Yöllä olin jopa pikkuisen onnellinen pitkästä aikaa. Suururakan päätös häämöttää jo ja hyvien ystävien kanssa turinointi kevensi mieltä kummasti :) Lisäksi pojat selvästikin nauttivat päiväkodin virikkeellisestä ympäristöstä. Toivottavasti äiti-ihminenkin sopeutuu pian.

maanantai 22. elokuuta 2011

Vaiheessa

Kittailun ja hiomisen suhteen on vaikea päättää milloin sauma ja seinä ovat riittävän valmiit. Siis tämmönen amatööri kun on asialla. Jossakin vaiheessa pitää vain päättää, että nyt riittää. Olen sen päätöksen nyt tehnyt! Seinien suhteen siis. Katonkin osalta puolittain, puolet siitä kaipaa vielä lisähiontaa ja tasoitusta. Seinät pohjamaalasin kertaalleen, tapettiseinän kahdesti, katostakin puolet. Välillä kävin hiomassa peltikaapista ruosteita, matkalla hypistelin vanhaa ikkunanpokaa, josta aion tehdä liitutaulun. Eli ei mitään näkyvää tänäänkään. Ehkä huomenna jo jotakin. Pitää ajatella niin, että valmistumassa on monta isoa projektia, ja tässä lähiaikoina se iskee, se tunne että on saanut jotakin valmiiksi.
Sitä iloa odotellessa, hiomisiin!

sunnuntai 21. elokuuta 2011

Äiti-ihmisen murheita

Voi itku. En oo huomannu milloin miusta on tullu tämmönen itkuiita ja tunneihminen viimesen päälle. Järki-ihminen hoi, missä olet? Sinulle olisi käyttöä!! Pojilla alkaa huomenna päiväkoti. Aiemmin ovat olleet perhepäivähoidossa, ja nyt monta kuukautta kotona. Lauri on innoissaan ja Juhokin tuntuu asian hyväksyneen, eikä päiväkodista puhuminen itkettänyt tänään enää ollenkaan, niinkuin alkukesästä teki. Ainoa ongelma olen siis minä. Viikon olen jo kiukkuani ja ikävääni purkanut mitä moninaisimmin tavoin, anteeksi vain. Kait se vain on hyväksyttävä, että sitä on muuttunut tämmöiseksi... äiti-ihmiseksi ja se huoli omien pärjäämisestä on niin mahottoman suuri, ettei vetistelylleen voi mitään. Vaikka tiedän kyllä, että ei miun tarviis murehtia: pojat on reippaita ja rohkeita. Ja sitten niillä on toisensa. Mutta kun sitä on itse ollut semmonen pahimman sortin arkajalka, äidin jalassa roikkuja vielä isonakin. Pelännyt kaikkea uutta ja sosiaalisissa suhteissaan epävarma. Kiusattukin. Ja nyt pitäisi työntää nuo rakkaimmat siihen samaan myllyyn. Vaikka haluaisi suojella ja pitää turvassa. Ei liene ihme että tätä äiti-ihmistä pelottaa. Mutta kyllä se tästä.

lauantai 20. elokuuta 2011

Sohvan päälle

Työ-/vierashuoneen sohvalle tulevat tyynyt odottelevat muuttoa tilapäismajoituksessa sängyllämme. Ostin pellavaiset tyynynpäälliset henkkamaukasta pari vuotta sitten. Harmaa ja vaaleanpunainen ovat uusia hankintoja. Tyynyjen täytteeksi sulloin vieraspeitot ja tyynyt, näppärää eikö totta? Sieltä ne on helposti otettavissa, kun tulee tarvis. Ja vähäistä varastosäilytystilaa ei kulu. Ja mikä parasta: rahaa ei kulu sisätyynyjen hankkimiseen.

perjantai 19. elokuuta 2011

Sohvanpäällinen

Hiomista ja kittaamista... hiomista ja kittaamista: ei näkyvää tulosta, mikään nurkka ei tunnu valmistuvan, uusia kerroksia aina vaan. Piti siis ruveta tekemään jotakin muuta välillä, jotta hommat tuntuisivat etenevän. Otin päiväpeitontekeleen uudelleen esille ja virkkailin & päättelin sen valmiiksi. Taidan ensin pestä sen valkopyykille tarkoitetulla pesuaineella ja kokeilla vaalenisiko se siten hieman hellävaraisemmin. Kloriitilla valkaiseminen on ehkä sittenkin liian raju käsittely tuommoiselle perintöpeitolle. Ennen ompelua on varmaankin ostettava sitten se sohva ja patjat siihen, jotta päällisestä tulee varmasti sopiva.
Hei, aurinko paistaa taas! Iloista viikonloppua!

torstai 18. elokuuta 2011

Toinen harmaa päivä putkeen

Viinimarjat on siis tältä vuodelta kerätty, ei tarvihe enää puskissä kökkiä. Oli muuten ensimmäinen syksy ikinä, että viinimarjojen kerääminen ei olisi huvittanut. Lapsenakin tykkäsin, vaan en tänä syksynä. Toivottavasti tämä ei toistu, tai muuten on alettava kaivelemaan puskia ylös: eihän niitä marjoja puskiin voi jättää. Mistähän se tuommonenkin päähänpinttymä on ajatusmaailmaan juurtunut? Miksi marjoja ei voisi kasvattaa ihan vaan lintuja ruokkiakseen? Ei tarviis niin paljon ostaa nuita auringonkukansiemeniä, kauraa ja talipalloja.
Pihalla olisi sadonkorjuuta odottelemassa vielä perunaa, omenia ja karviaisia. Onneksi sataa, niin ei voi niihin hommiin ruveta. Siis sisätöitä tänään, lähinnä erotuomarin hommia. Lisäksi kokin ja siivoojan osa-aikaiset pestit. Remonttireiskan haalarit odottavat vielä... päätin tulla tänne voivottelemaan, jos saisin ihteni taas motivoitua huippusuorituksiin, niin kuin eilen viinimarjojen suhteen. Hiontaa ja pakkelointia, paikkapaikoin jo pohjamaalaustakin.
Sanotaan että sateen jälkeen paistaa aina aurinko. Jokohan se huomenna paistaa?

keskiviikko 17. elokuuta 2011

Syysväsymystä ilmassa

Aamupäivällä mustikkaretkeiltiin. Oli ihanaa, mutta ruuan jälkeen iski semmoinen väsymys, että ihan ihmetytti. Marjojen puhdistaminen olisi vielä edessä, laiskottaa. Taitaa olla flunssaa tulossa, tai sitten ne kesän univelat painavat vieläkin kropassa ja päässä.
Remontissakin olisi roolinvaihto edessä: ruuanlaittajasta tekijäksi eli hionta- ja maalaushommiin. Ei tunnu puhti riittävän siihenkään muutokseen tänään.
Ja vielä pitäis nuita viinimarjojakin kerätä... Satais vaikka, niin ei tarviis.
Jotta tämmöstä tänään: valitusta, voivottelua ja natinaa. Tosi aikuismaista ja fiksua ;)
Ai kun olisi hienoa kehuskella keränneensä ja puhdistaneensa talven mustikat. Tai kehua sillä, että viinimarjat on nyt tältä syksyltä kerätty. Tai julistaa, että nyt se työhuone on valmis. Vaan ei, miulla on aina ja kaikki vaiheessa. Tarvitsee varmaankin asettaa itelleen jotakin pienempiä osatavoitteita, niin tuntuis saavan jotakin aikaan. Ja sais ruksata jonkin asian tekemättömien ja keskeneräisten töiden listasta yli ihan konkreettisesti.

Voivottelemalla eivät hommat näköjään etene, siis kahvikuppi mukaan ja työhuoneeseen hiomaan kitattuja saumoja. Tai sitten vaan istun ja unelmoin...


tiistai 16. elokuuta 2011

Työhuoneremppa jatkuu

Kyllä sitä taas huomaa olevansa varsinainen "hämöstelijä" näissä remonttiasioissa. Ihmeitä saavat aikaan, nuo osaavat rakentajat, ihan vaan pyörähtämällä muutaman tunnin remonttikohteessa. Mie just ja just osaan niiden jäljet siivota, työkaluihin en oiken uskalla koskea, saatikka oikeaan pakkiin palautella. On se vaan onni, että on osaavia sukulaisia. Yksin olisin lirissä ja asuisin lautamajassa, jollaisia pojat ovat viime päivinä nikkaroineet.
Tältä siellä tulevassa työhuoneessa nyt siis näyttää: entinen varaston ovi on hävinnyt ja tilalla on ikkuna. Pakkelointia ja hiomista on luvassa, pohjamaalauksestakin jo pikkusen haaveilen.
Olohuoneesta on tullut varasto. Siellä odottelevat siirtoa kaikki työhuoneeseen tulevat kalusteet, kangas- ja lankavarastot, mapit, käsityökirjat ja paljon paljon muuta.
Jotta jos kahville tulette, niin tarjoilut on pihalla, koskapa sisälle ei mahdu ;)

sunnuntai 14. elokuuta 2011

Vessataidetta

Mökin huussin seinät oli tapetoitu pankkien säästämistä suosittelevilla julisteilla. Ihan kivoja kuvia, varsinkin ne 80-luvun permanenttikiharat ja collegevaatteet... mutta nostalgisista fiiliksistä huolimatta revin ne alas ja tuikkasin saunan uuniin. Alta paljastuivat (kauniit) harmaat lautaseinät, joille olisi kiva laittaa jotakin uutta tuijotettavaa. Jotakin mihin ajan hammas ei pure, jotakin jolla olisi merkitystä. Sitten sen keksin: tänne sijoitetaan miun ja poikien keräämät sydämenmuotoiset kivet. Pienimmät kehystettyinä ja suuremmat hyllyille.
Kehyksiä miulla on aina jemmassa: Nämä neljä pikkutaulua ostin Joensuun Valintakirppikseltä eurolla. Kuvat irti, kevyt hionta hiekkapaperilla ja maalia pintaan. Taustaksi liimasin palan vaaleaa tapettia ja lopuksi sydänkivet keskelle pieniä tauluja. Ja sitten vaan vessan seinälle!

Kirppareilta ostan usein tauluja. Joskus olen ostanut 5 tismalleen samanlaista taulua kerralla! Juu-u! Miksi? No siksi, kun ostan tauluja niiden kehysten takia. Ja kehysten värikin saa olla mikä vaan, kunhan kehykset ovat kunnollista puuta ja listan profiili on mieleinen. Ja hinta halpa. Ne voi tarpeen tullen muokata mieleisekseen.
Nyt tuli sitten tämmönen tarve... vessataulujen tarve.

perjantai 12. elokuuta 2011

Säilytyslaatikoiden pikatuunaus

Olen tällä viikolla käynyt läpi lanka- ja kangasvarastojani. Keväällä ja kesällä päällystämäni säilytyslaatikot odottavat makarissa siirtoa työhuoneeseen, mutta koska en riittävästi osaa karsia varastoani, säilytettävää materiaalia oli vielä vailla kunnollista säilytysjärjestelmää.


Yläkuvassa näkyy niitä kaikkein huonoimpia ja rumimpia laatikoita, jotka pyörivät tilapäisvarastossa. Mietin mitä tekisin niille: tuikkaanko tuleen vai koitanko pelastaa?
Laatikoiden päällystämiseen ei nyt ole aikaa eikä motivaatiota. Sitten muistin, miten keväällä kokosin laatikon ja kannen väärinpäin, kun siniset raidat kuulsivat häiritsevästi pakettipaperin läpi. Tuumasta toimeen: Ensiksi korjasin revenneet laidat liimaamalla, sitten kokosin laatikot uudelleen nurin perin, sisäpinta ulospäin. Ja näin sain loput villalangat säilöön kohtuullisen sievästi.
Juolahti taas mieleen, että olisi paikallaan neuloa nuita varastoja vähemmäksi, ennen kuin olisi lupa miettiä uusia lankoja...

torstai 11. elokuuta 2011

Onnistumisen elämyksiä!

Luulin jo tappaneeni tämän miniruusun, jonka ostin keväällä äitienpäivän tienoilla mökille. Kuivatin heti alkuun siitä kaikki nuput, sitten koitin homehduttaa sen. Myös kirvat herkuttelivat ruusullani keskikesällä.
Alkuviikkojen karaistumiskoulutuksen jälkeen toin sen tänne kotiin ja istutin parveruukkuun yrttien viereen keittiön ikkunalle. Kesän ajan kukka oli hunningolla laiskan kastelijan takia, mutta nyt se on kasvattanut paljon uusia lehtiä ja kolme uutta kukkaa.

Ja kyllä se lehmänlanta on ihmeainetta :) Ei ole enää mikään miniruusu! Onko vihjeitä, miten saisin tuon ruusun säilymään talven yli ensi kevääseen?

keskiviikko 10. elokuuta 2011

Työhuoneen sohvan päällinen

Tulevaisuuden työhuone on myös vierashuone. Haaveilen ostavani sinne metallisen levitettävän sohvan, jossa yövieraiden on hyvä nukkua. Patjalle olen suunnitellut päällistä äidin ja mummon virkkaamasta päiväpeitosta, joka ei ole oikein löytänyt paikkaansa. Ja nykysänkyihin se on liian pieni. Ajattelin leikata päiväpeitosta sopivan palan, kirkastaa sen puhtaamman valkoiseksi ja ommella taustalle seiniin sopivan harmaan/beigen lakanakankaan. Nyt joku kauhistuu ja jeesustelee, että elä nyt mene leikkaamaan... Ei hätää: Leikkaamisen jälkeen virkkaan uudet päättelykerrokset niihin peiton osiin, jotka joudun leikkaamaan. Ja jos vaihtoehtona on säilyttää päiväpeittoa varaston laatikossa, josta sitä ihailee vain varaston siivouksen yhteydessä, niin väittäisin leikkaamisen ja värjäämisen olevan oikeutettua. Äiti sanoi, että tee mitä lystäät, hyvä jos käyttöä keksit. Ja miehän keksin :)
Ensimmäiseksi päätin kuitenkin virkata peiton kahteen kulmaan vielä lisäpalat, jotta saan peitosta hyödynnettyä reunarivitkin. Voi miten ihanaa on virkata pitkästä aikaa! Ja erityisen ihanaa on, että kädessä säilyy tunto!

tiistai 9. elokuuta 2011

Ideaikkuna

Jotkut ideat muhivat päässä vuosia, jotkut on toteutettava siltä istumalta. Tästä ilmoitustaulurojektista en ole varma, jotta kumpaako lajia se oli. Suunnitelmissa oli väsätä jonkinlainen muistitaulu työhuoneen seinälle vanhaa ikkunaa hyödyntäen.
Näin jossakin blogissa kangaspäällysteisen styroksilevyn, johon oli vielä viritelty nauhoja ristiin rastiin. Hyvä idea, mutta ei miun makuun. Jotain simppelimpää olin vailla.
Illalla se muhinut (?) idea sitten vaati saada tulla toteutetuksi. Äitiä piti häiriköidä tekstiviesteillä vielä kymmeneltä illalla, jotta otatko vanhoja korkkitauluja mukaan,

kun seuraavan kerran tulet käymään.
Muistin, että kouluaikaiset korkkitaulut on säilötty jonnekin jemmaan juuri tämmöisiä päiviä varten ;) Äiti toi taulut tullessaan tänään ja mie irrottelin niistä puukehykset pois. Sahasin siivut reunasta pois ja liimasin vanhaan ikkunanpokaan. Muuttokuormassa on jossakin puupäisiä karttaneuloja, joita alitajuisesti suunnittelin tähän "ideaikkunaan". Tulevat varmaankin vastaan, kunhan tavaroiden purkaminen laatikoista tulee ajankohtaiseksi.
Se, joka haluaa päällystää korkkilevyn tapetilla tai kankaalla, voi sen tehdä. Tai ikkunan voisi maalatakin.
Minä pidän sen säänpieksemästä harmaudesta.
E-sedälle kiitos ikkunanpokasta!

maanantai 8. elokuuta 2011

Ovi työhuoneeseen

Työhuoneeseen pääsee nyt oikean, lopullisen oven kautta :) Tuolla samaisella seinällä oli siis ensimmäisessä kuvassa näkyvät kaksi vanhaa, kapeaa ovea (joista ryntävän ja harteikkaan oli kuljettava poikittain). Oikeanpuoleinen ovista johti siivouskomeroon, jonka purin pois alkukesästä. Vasemmalla oleva avautui entiseen työhuoneeseen eli putkaan. Näiden ovien välissä on nyt se oikea ovi, josta uuteen ihanaan työhuoneeseen kuljetaan. Tuo ikkunallinen ovi on alunperin keittiön ja eteisen välinen ovi, jota emme ole ikinä käyttäneet.
Osa seinistä on nyt levytetty, joten maalaus- ja tapetointiurakka lähenee. Ja lattialaminaattia pitäisi lähteä ostamaan. En ole koskaan aiemmin laminaatteihin perehtynyt, eli vinkkejä otetaan ilolla vastaan! Mitä merkkiä tai laatua kannattaisi ostaa? Mitä ei? Kokemuksia? Mistähän Joensuun liikkeestä sitä kannattaisi lähteä ostamaan? Vai peräti täältä kotikaupungista?

torstai 4. elokuuta 2011

Juhuuuu!

Näinköhän tulee ensi yönä uni silmään, kun olen niin intoa täynnä: Työhuoneremontti saa jatkoa huomenna! Tästä edistysaskeleesta riemastuneena sain sudittua työhuoneen suurimman työpöydän kuultovalkeaksi. Jalkoihin vielä yksi tasoittava maalikerros ja sitten saa luvan kelevata. Melko peittävä tuo valkoinen loppujen lopuksi on, mutta keltaisuus meinasi kuultaa läpi ohuemmalla maalilla maalatessa. Pöytätaso ja jalat ovat siis kellastunutta luonnonväristä Lundiaa. Ostin ne muutama vuosi sitten, siihen aikaan kun lastenhuoneita ei vielä tarvittu. Ja nyt olen ostellut huutonetistä pöydän päähän hyllyjä ja tikaspäädyt, jotka maalasin jo aiemmin.
Voi ihme... miusta ei taija olla tänään mihinkään muuhun kuin huokailemaan kiitollisuudesta. Riemusta kiljuminen ei kuulu tapoihini, mutta pieni kiekaisu saattaa pian kaikua kummun raitilla, niin iloinen olen juuri nyt!

tiistai 2. elokuuta 2011

Pöytä työhuoneeseen

Toinen synttärilahjaksi saamistani ompelukoneenraadoista pääsi tänään käsittelyyn. Irrottelin koneen, hihnan ja ompelupöydän tason pois. Puhdistin rungon pahimmista pölyistä ja etsin varastosta liimapuulevyä uudeksi, isommaksi pöytätasoksi. Jonkinmoisia tukipuita on alapuolelle laitettava poikittain. Sitten arvelin hioa kulmat ja maalata puulevyn samalla kuultovalkealla, jolla olen maalannut työhuoneen muut pöydät ja hyllyt. Ensimmäiseksi olisi kuitenkin liimattava kapeat liimapuulevyt suuremmaksi tasoksi, sekään ei ole liian helppoa, kun miulla on vain pieniä puristimia... :)
Rungon maalaaminen valkeaksi mietityttää vielä. Se kun on aika peruuttamaton toimenpide, ja tuo Singerin runko on niin kaunis tuommoisenaan.
Pöytä on siis tarkoitettu uuteen työhuoneeseen saumurin alle. Niin, ja koska ainakin vanhassa, putkamaisessa työhuoneessa pojilla meinasi tulla aina riitaa saman pöydän ääressä touhutessa, niin useamman pöydän avulla saan kaikille omat "työpisteet" ja innokkaat askartelijat viihtyvät hommissaan pidempään. Eli äiti-ihminen saa ähnätä kauemmin omien käsitöidensä parissa :)

maanantai 1. elokuuta 2011

Kaapin kaipuu ;)

Yksi syy siihen, että kaipasin poikkeuksellisesti mökiltä kotiin, oli tämä kaappi. Siitä tulee ihana kaapisto työhuoneeseen.
Idea iski perjantaina töissä, raskaan imurin kimpussa telutessani, silloin kun luulin että päässä ei liiku yhtään ajatusta, paitsi sen julmetun imurin manauksia. Poks! Miullahan on jo olemassa paras mahdollinen kaapisto työhuoneeseen. Mökille lähdettiin kiireessä ja kaappi jäi katsastamatta. Mutta se pyöri mielessä koko viikonlopun kunnes sunnuntaina tutkin tapauksen ja varmistin ideani totuttamiskelpoisuuden.
Työhuonerempan venymisen vuoksi romanttinen tyyli on jo alkanut ajatuksissa tympimään. Juu-u, jo ennen kuin se on päässyt ajatusta pidemmälle. Onneksi naisella on oikeus muuttaa mieltään ;) Ei sitä tyttömäistä sisustusta ole täysin haudattu, mutta kaipaan siihen jotain teollista särmää, mikä lie sen sisustusvirtauksen oikeampi nimi. Sitä kaipaamaani särmää saan tästä kaapistosta.
Ihan tuommoisenaan en sitä huoli, vaan se vaatii pientä tuunausta. Antti lupasi maalauttaa ovet töissä ja runkoa ajattelin putsata ja maalailla ihan itse.
Ensin kaappi olisi saatava tyhjäksi kaikesta roinasta mitä sinne on kuudessa vuodessa sullottu, mutta intoa pursuen alan siihen hommaan :)