Valkolehdokki

Vaeltelin saaressa launtai-iltana ja etsiskelin vastatarpeita. Ilma oli ihanan raikas ukkosen rytinän ja kunnon sateen jälkeen. Jo pienenä tyttönä, kun kuljeskelimme paljon iskän kanssa metsässä, minä tuijottelin maahan ja iskä puihin. Toinen etsi katseellaan linnunpesiä ja tutkaili metsän kasvua, toinen tutki ja keräsi kasveja. Ja kasveja bongailen edelleen ja koitan niitä myös pojille opettaa. Pihan reunamilta löytyi tämä valkoinen kämmekänoloinen kukka. Nimi oli vuosien myötä häipynyt mielestä, mutta rippilahjaksi saadusta kasvikirjasta tarkistettuani määritin sen valkolehdokiksi. Korjatkaa jos meni vikaan :) Tuoksu oli huumaava ja kirjasta selvisi, että kukka on ainakin vuonna 1995 ollut harvinainen.
Kukka kesässä ja omena päivässä pitää lääkärin loitolla... vai mitenkä se meni ;)

Kalamiehet

Juhannusviikonloppu oli meijän perheellä kalastuspainotteinen. Pientä (?) Juhoa ei kalastus jaksa vielä oikein kiinnostaa, mutta viisivuotias Lauri on innokas virvelöimään ja uistelemaan. Uusi, Ensimmäinen ja Oma umpikela on pienelle kalamiehelle tärkeä asia. Sitä varten piti säästää koko pitkä talvi rahaa omaan Salamakukkaroon.
Viedä roskapusseja, kerätä viinimarjoja ja harjoitella R-kirjaimen sanomista monen harjoituksen verran. Äiti-ihminen hykertelee tyytyväisen: sainpas kerrankin opetettua, miten rahaa on ansaittava ja säästettävä, jotta voi ostaa haaveilemansa. Meinaa nimittäin usein käydä niin, että mummit ja ukit ostaa täräyttävät tai antavat lapsukaisille haaveiden kohteet naps vaan ;)

Nyt se on sitten saatu. No Laten eka ahven virvelillä! Ja ihan kokonaan itse kalastettu. Ylemmän kuvan ilmeestä voi päätellä oliko poika polleana :)

Silitystuolin uudet vaatteet

Tämä värkkäys kuuluu taas kategoriaan "mitä ihmettä se nuita romuja säilöö..." Siis tämä kyseinen tuoli oli menossa kaatopaikalle äidin ja isän varastoista, kun mie iskin kynteni siihen. Se on mummini tai sitten ukin siskon peruja, isän (ja miun!) lapsuudenkodista joka tapauksessa.
Tosi hauska oivallus: tuoli, jonka voi muuttaa silityslaudaksi.

Musta villakangas oli rikki istuinosasta ja pehmusteetkin hapertuneet. Metallinen runko ja jalkojen muovitulpat olivat kunnossa. Laitoin palan uutta superlonia paikaksi ja uuden päälliskankaan. Suunnittelin maalaavani jalkaosan valkoiseksi, mutta taidan sittenkin pysyä mustassa, jottei tule liian imelää. Ja työhuoneeseen valmistui näin taas uusi kaluste, tuikitarpeellinen vieläpä. Ei nimittäin tuo isäntä tykkää, kun silityslauta on aina "varattuna" ja keskeneräisillä ompeluksilla kuorrutettu ja pitäis päästä silittämään kauluspaitaa...
Nyt meillä on omat laudat. Toinen rauta tarviis investoija.

Juhannuksena

Mieli lepäsi, nautittiin hiljaisuudesta (pojista tosin lähti HIUKAN ääntä...), tuijoteltiin horisonttiin, tutkittiin ötököitä ja muita luonnon ihmeitä. Myös kroppa lepäsi, kunnes intouduin risusavottaan. Kurjaa huomata, ettei ole enää väsymätön ja nuori:(
Saaressa riittää karsittavia risukoita, ja juhannusaaton aamukahvin jälkeen laiturin lähistöllä olevat pusikot saivat kyytiä. Kolmisen tuntia huhkin ja touhusin. Kyllä sitten ruoka maistui! Mutta auta armias, kun iltapäivällä alkoi alaselkää ja pakaraa juilia, iskiasahermo ei tykännyt risusavotasta. Voi kun sitä muistaisi jo tehdessään, että mitä on luvassa, niin tajuaisi jarrutella eikä tarvitsisi jälkikäteen potea ja kärsiä. Semmosia sähköiskuja satelee, että silmissä välkkyy. Ei kiva.
Nyt sen taas muistaa vähän aikaa, seuraavaan intoiluun asti.
T: vanha ja vaivanen

Paholaisen hillo

Juhannuksen grilliherkkujen, sekä vuohenjuuston ja halloumin kylkeen piti keksiä jotakin makeaa. Olen hulluna Rosson Paholaisen hilloon ja kun huomasin Pirkassa reseptin samannimiseen lisäkkeeseen, sitä oli testattava. Maisteltuani totesin, että ensi kerralla laitan tuota chili-tahnaa pikkuisen varovaisemmin :o

Luvassa kovettuneita sormenpäitä :)

Tilkkupeitto on nyt tikkausvaiheessa. Hartiat olivat viime viikon loppupuolella sen verran jumissa, etten uskaltanut ajatella mitään ompeluhommia. Tikkauksen jälkeen leikkaan nuo fleecehuovan ylimääräiset pitsireunukset pois ja kanttaan peiton lopuksi. Toivottavasti saan ensi viikolla esitellä valmista peittoa!

Istutuspöytä vanhasta ompelukoneesta

Olen jo useamman vuoden haaveillut omasta istutuspöydästä. Siis semmoisesta, joka olisi ulkona ja jonka päällä voisin vaihtaa kukkiin ja taimiin multia. Ja voisi pöydän äärellä puuhailla muutakin, erityisesti niitä puutarhajuttuja, joita tavallisesti teen selkä köyryssä mattotelineen äärellä. Sisustus- ja puutarhalehdissä semmoisia kevytrakenteisia pöytiä näkyy vähän väliä.
Suunnitelma oli siis vuosia jalostunut tuolla pääkopassa. Viime kesänä tein talon vanhoista vuorilaudoista pöydän kansiosan jo valmiiksi. Haaveena oli saada pöytään jalat vanhasta ompelukoneen rautarungosta, semmoisesta koristeellisesta. Kyselin ompelukoneliikkeistä ja etsin kirppareilta.




Nyt sitten toukokuun lopulla löysin Enon kierrätyskeskuksesta kaksi tarkoitukseen sopivaa ompelukonetta. Erinäisten hakuyritysten jälkeen koneet kotiutuivat tänne meille, ihana synttärilahja! Toinen pääsi samantien hoitamaan tehtäväänsä pihalla, toisesta tulee työhuoneen pöydän jalusta sitten joskus. Hieman tuo istutuspöytäkin on vielä kesken, pitäisi laittaa vielä joku lista tuohon kansien liitoskohtaan. Ja ihana on tuo vanha ompelukonekin. Ei sitä raaski hävittää vaikka ei sillä ommellakaan enää :)

Ruttuturvat

O-ou, taisi unohtua kamera mökille, joten tällä viikolla keskityn tuottamaan tekstiä. Tai sitten muistelen menneitä kera vanhojen valokuvien.

Viikonloppu tuli, oli ja meni. Oli muuten kaksi ruttuturpaa liikenteessä:
Lauantaina yksi naispuolinen, jota kiukutti hiivatin paljon jo etukäteen lähteä mökiltä kesken viikonlopun ja vielä johonkin typerään beachvolleyturnaukseen.
Ja toinen, miespuolinen, sunnuntaina sen samaisen turnauksen jälkeen.
Jaa että miksi se miespuolinen oli ruttuturpainen? No siksi, kun se on niin hirmuisen kilpailuhenkinen ja maailman huonoin häviäjä.
Miksi se naispuolinen ei enää ollut ruttuturpainen sunnuntaina? Koska sillä oli (salaa siltä miespuoliselta ruttuturvalta) ihan voittajafiilis: pelaaminen oli sittenkin kivaa, eikä se ollut niin kamalan huono pelaaja kuin kerta vuoteen harjoittelulla voisi olettaa :)
Kuvia turnauksesta ilmestyy Joen Beach Volleyn galleriaan pian ja viime elokuun turnauksen kuvista meijät voi bongata myös.

Siviilisääty säilyi entisellään ;)

Viikonloppusuunnitelmia

Mökillä riittää projekteja. Ulkoseinä lahoaa yhdestä kohdasta käsiin, ikkunat pitää käydä yksi kerrallaan läpi ja korjailla perusteellisesti, aitat ja vintti pitäisi siivota, ulkovessa kaipaa tyhjennystä, sisustaminen on aina kesken, keittiön tason mosaiikkipinta odottaa inspiraatiota... jne jne.


Mutta miepä en tee nyt viikonloppuna mitään noista hommista. Pitää oikein muistutella itselleen ja muille, että mökkeilyn pääasiallinen tarkoitus on rentoutua ja huilata. Ja ottaa aikaa perheen ja ystävien kanssa olemiselle, ilman kiirettä ja suorittamista. Lautapelejä, hyvää lukemista, vähän käsitöitä, auringossa löhöilyä tai saariseikkailua sadevaatteissa ja kalastusta, niin ja tietenkin hyvää ruokaa ja herkkuja. Sunnuntaina sitten latautuneena sekabiitsiturnaukseen, mitähän siitäkin tulee? Toivottavasti ei avioeroa ;)
Näillä eväillä viikonlopun viettoon, naatiskellaan!

Kahvipaussi

Kahvihetket on pidettävä herkuttomina (arkipäivinä!) edelleen, ei meinaan vieläkään mahdu farkuissa hengittämään. On se ihme, kun se tuo kertyvä massa (ja en puhu lihaksista!) pakkautuu tuonne kankkuihin ja reisiin ja tiukasti vieläpä. Toisaalta positiivisesti ajateltuna: on se kuitenkin iloinen asia, ettei kilot kerry esimerkiksi vain poskiin tai jalkateriin. Huomaako, että on taas tullut luettua Markus Kajoa? ;)
Mutta asiaan: Ihanan kahvipurkin löysin ruokakaupasta. Värit justiinsa omaan keittiöön sointuvat.

Maustepurkkiteline

Kesä 2010 meni putki-,vessa- ja patteriremontin parissa. Öljylämmitys hävitettiin poispoikkeen. Siinä yhteydessä uusittiin sähkötaulu. Vanha sähkötaulun etulevy sai nyt sitten uuden elämän maustepurkkitelineenä :) Tuo vanhahtavaan tyyliin kirjoitettu teksti hymyilyttää aina
"ENNEN JOHTOKORJAUKSIA ON VIRTA AINA KATKAISTAVA PÄÄKYTKIMELLÄ.
VIRHEELLISTEN SULAKKEIDEN KÄYTTÖ ON KIELLETTY.
HUONEISTOSTA POISTUTTAESSA PITKÄHKÖKSI AJAKSI SAMOINKUIN UKONILMAN UHATESSA (VARSINKIN MAASEUDULLA) ON VIRRAN KATKAISEMINEN SUOTAVAA.
Och samma på svenska.
Pienet laput mausteiden nimistä sai mukavasti pujoteltua sulakkeiden nimilappujen paikoille.
Tämmöisistä tuunausjutuista miulle tulee erityisen hyvä mieli, koska kaatopaikalle tuomittu roju saa vielä yhden uuden käyttötarkoituksen. Lähemmässä tarkastelussa esineen entinen elämä paljastuu sille, jota asia kiinnostaa.

Tilkkupeiton tekele

Olohuoneessa räjähti. Ja pojat eivät ole edes kotona, että voisin syyttää siitä niitä poloisia. Lähtivät mummin kanssa reissuun ja käytin tilanteen hyväkseni ja leväytin keskeneräisen tilkkupeiton tarvikkeet pitkin olohuoneen pöytiä ja lattioita. Tässä vähän esimakua siitä, mitä on tekeillä. Epämääräisten neliöiden tekniikka on poimittu Strömssöstä, kankaat pääosin kierrätettyjä ja merkityksellisiä peiton saajalle. Sydämet olen virkannut kiinteillä silmukoilla ja vielä on mietinnässä ovatko ne liian lällyjä tähän peittoon. Neliöiden väliin ja reunuksiksi laitan lopuksi turkoosia pilkkukangasta yhtenäistämään nyt vielä hajanaiselta näyttävää yleisilmettä. Tavoitteena olisi saada tilkut ommeltua viikonlopuksi, jotta voisin ottaa peiton mökille mukaan tikattavaksi. Sadekelikään ei siis haittaa, kun on mukavaa puuhaa tiedossa :)

Lilaa

Lila ja violetti ovat värejä, joista en lapsuuden ponipaitojen jälkeen ole tykännyt. Mutta olen pikkuhiljaa koittanut oppia sietämään niitä. Sireenit kukkivat mahtavasti ja poimin muutamia oksia mökille maljakkoon. Sattumalta tuota samaa sävyä oli ihanissa kuorrutetuissa pipareissa, joita paikallisesta marketista ostin. Hokasin, että tuostahan pitää ottaa kuva, niin on lilaa tai violettia, jotta ihan ällöttää :)
Jälkimmäiseen kuvaan ehti mukaan joku tosi nopea ja makeannälkäinen ;)

Mökkiviikonlopun jälkeen

Ihana mökkiviikonloppu takana. Sää oli aurinkoinen ja lämmin. Järveltä puhaltava tuuli viilensi kaupungissa kiehuneen helteisen olon ihanteelliseksi. Itikoita ja paarmoja nähtiin vain kourallinen. Tänään sitten keli viileni ja sadettakin saatiin. Mutta voi miten ihanaa oli istuskella tuvan pöydän ääressä, nautiskella kahvia ja herkkuja, kuunnella sateen ropinaa ja tuijotella sateiselle järvelle.
Sain asennettua nuo loppuviikolla askartelemani hyllyt paikalleen ja maalasin vielä viimeisen maalikerroksen hyllyjen ollessa paikallaan. Valurautaiset hyllynkannakkeet ostin jostakin nettikaupasta, muistaakseni Kärkkäiseltä. Samoja taitaa löytyä Tokmannilta ja Wihoselta ainakin.

Arvatkaapa minkä verran haaveilen siitä, että saisin vakituisen käsityönopettajan työn ja voisin asua kesät poikien kanssa tuolla mökillä? Ihan pikkusen. Isännän unelmaan liittyy vielä moottoripyörä, jolla hän voisi huristella töihin ja takaisin. Siinäpä taitaa olla ne suurimmat, vielä toteutumattomat unelmat, joita kohti tarvotaan pienin askelin.

Hyllyflow!

Täällä on viimeinkin tapahtunut jotakin! Siis olen saanut jotakin aikaan käsilläni :) Varaston hyllyjä purkaessa laitoin lautoja jemmaan tulevia projekteja varten. Tuntuu hullulta ostaa uutta puutavaraa, höylätä ja hioa, kun polttopuuksi tai pahimmillaan kaatopaikalle menee ihan vastaavaa "käytettyä" puutavaraa. Se on se kierrätysfanaatikko, joka täällä paasaa taas ;) Ja nyt niistä jätelaudoista alkoi sitten tulla jotakin. Nimittäin avohyllyjä mökkikeittiöön. Mittasin, sahasin, porasin, ruuvasin, hioin, maalasin, hikoilin ja tapoin itikoita. Voi ihme mikä flow-tunne, kun sai tehdä jotakin käsityötä ja sai vielä valmista aikaiseksi. Iltapäivän ähnäyksen tuloksena oli kolme hyllyä mökin keittiöön. Viimeiset maalikerrokset pintaan, sitten paikalleen ja avot.

Ihanimmat keksipurkit pääsevät pian uudelle paraatipaikalleen :)

Ihana kesäsää!

Aurinko paistaa ja ulkona tarkenee vähissä vaatteissa. Pojilla tuntuu olevan lomafiilis :) Sanokoon kuka tahansa, mitä hyvänsä noista ilmalämpö- pumpuista ja niiden tuottamasta lämmöstä, hyötysuhteesta ja muusta, niin miusta niiden suurin meriitti on viilennys. Se, että sisällä on viileää nukkua, tekee hellesäästä entistä nautittavampaa.
Nautiskellaan!

Tahtoo omaksi!

Lainasin kirjastosta May B. Langhellen Siksakkia kirjan. Ja se kolahti lujaa. Ihan justiinsa miulle tehty kirja, iloksi ja inspiraatioksi. Jo alkutekstien lukeminen oli niin nautinnollista, että päätin säästää parhaat palat viikonlopulle ja kunnon pullakahveille. On nimittäin edelleenkin ne lomalla kerrytetyt 5 kiloa tiukasti kankuissa, ja se tarkoittaa sitä, että viikolla ei herkutella. Kiusauksia kyllä riittää: työsuhde-etuina pulla-, munkki-, viineri- ja milloin mitkäkin herkkukahvit leipomolla, pari kertaa päivässä ;)

Työhuoneelta

Tältä siellä nyt näyttää, siellä miun työhuoneessa. Kattoa piti viistottaa matalan puolen kulmista, jotta sinne saatiin riittävästi eristettä ja se tuuletusrako, tai mikä lie oikeampi termi. Jos joku tietää mistä saisin hyviä komeroita, niin laittakaa viestiä. Käytetytkin kävisi. Tuunaisin niistä sitten itselle mieleiset. Mappeja ja kertynyttä käsityörompetta aion niissä säilöä, siis kaikkea semmoista joka ei ole edukseen avohyllyissä.
Korkeudesta tuonne mahtuu vain noin kaksimetriset komerot, ja yläreunaa on sahailtava viistoksi.

Kahteen alempaan kuvaan koitin hahmotella mitä suurempia mullistuksia työhuoneessa on vielä edessä.
Eli kahden kapean oven tilalle ja väliin tulisi yksi isompi, normaalikokoinen ovi. Ennen työhuoneeseen kuljettiin tuosta vasemmanpuoleisesta, oikealla on siivouskomeron ovi. Niin ovat kapeita nuo entiset ovet, että melkein sivuttain saa kulkea. Onneksi on tämmöinen "alivarusteltu", ryntävämpi jumittaisi ovenrakoon ;) Positiivista ajattelua!
Ja tuon entisen varaston ulko-oven tilalle tulee iso ikkuna. Semmoinen kun siihen nyt saadaan mahtumaan.

Ikkunan eteen iso työpöytä... poks.

Palataanpas takaisin maan pinnalle, ja siivoushommiin :)

Leppäkerttu bongattu

Nyt löytyi tuote, joka on kuin minulle tehty. Pakkauksen ulkomuoto ihastuttaa niin paljon, että sen sisällä voisi olla ihan mitä tahansa, haluaisin sen joka tapauksessa :)
Onneksi paketti ei sisällä mitään kallista voidetta tai muuta sellaista, niin tämmöinen (toivottavasti entinen) pitkäaikaistyötönkin raaskii sen ostaa ja vieläpä potematta huonoa omatuntoa.

Kyseessä on siis Valion rasvaton piimä ja sen ihana, uudistettu tölkki!

Pienet ne on Yötöllä ilot ;)

Kasvimaan laittoa

Viimeinkin sain kasvimaan laitettua. Tänä kesänä en aio kökkiä ja kitkeä siellä tuntikausia, koskapa viikonloput vietetään mahdollisimman tiiviisti mökillä. Ja sitten nuo kotilot. Niille on kesällä 2011 tarjolla perunoita, herneitä, sipuleita ja erilaisia yrttejä. Pikkuisen moni- ja kaksivuotisia kesäkukkia. Tontillamme on kaivo, josta sadetin ruiskuttaa kasteluvettä kasvimaalle.

Meinasi käydä köpelösti, kun se autotallissa oleva kaivon pumppu viriteltiin käyntiin. Samassa tilassa säilytetään nuita remonttitarpeita, kaikenmaailman levyjä ja villoja. Pumppu päätti yllättäen laueta, ja suihkutteli pikkusen vettä siellä kenenkään tietämättä. Onneksi onni oli tällä kertaa myöten ja suuremmilta vesivahingoilta vältyttiin.
Jotta kiitos :)

Onko mitään parempaa?

Onnenpäivä

Nyt on se aika, kun monella nuorella on palkkapäivä. Siis vuosien aherrus palkitaan ja juhlitaan valmistumisia. Yksi ovi sulkeutuu takana, edessä on monta avointa. Uusi elämänvaihe kohdattavana, jännittää. Nyt nautitaan ja sitten omien unelmien tavoittelu jatkuu tavalla tai toisella.

Melkein päivälleen 15 vuotta sitten loppui oma peruskoulu. Oli ihanan aurinkoinen ja lämmin ilta. Paikallisella nuorisotalolla disko. Silloin yksi ihana lentopallopoika tuli hakemaan minua viimeisille hitaille. Se poika oli aika samannäköinen kuin nuo kaksi mafian miestä tuossa kuvassa :)

Muutosten tuulissa

Miksiköhän suuret muutokset elämässä tuntuvat aina kasautuvan? Voisiko niitä tilata kerta-annoksina, pieniin eriin pakattuina?
Ensin tuntuu, että ei voi selviytyä kaikesta tästä, mutta aina sitä vaan selviää.
Milloin oppii luottamaan, että selviytyy? Ei tarviis pelätä ja jännittää. Vai onko se luonnevika? Meinaan tämä murehtiminen? Häh? Onneksi tuo toinen on tuommonen huoleton hulivili, kahta samanlaista voivottelijaa ei tähän talouteen mahtuiskaan :)

Poikien osa-aikainen perhepäivähoito loppui tänään, äiti-ihminen on itkeä pillittänyt asiaa jo liian monta iltaa. Päiväkoti kutsuu syksyllä, miten siitä selvitään? Uskon poikien kyllä selviävän, mutta...

Samalla olen aloitellut uudessa työssä. Koittanut oppia ajattelemaan, että mikä tahansa työ on parempi kuin ei työtä ollenkaan. Vaakakupissa tasapainottelivat pari viikkoa sitten tämä työ ja poikien kanssa yhteinen kesäloma. Harmittaa, kun raha on niin tärkeä asia, että näin piti valita.
Työ on loppujen lopuksi mieleistä, kiirettä piisaa ja ihmiset on ennalta tuttuja. Ja siinä saa käyttää käsiään :) Kun vaan pääsisi yli tästä alkukankeudesta, niistä tunteista, että en osaa, en riitä, en jaksa.

Onneksi on ihania ihmisiä ympärillä kannustamassa, ja potkimassa persuksille. Erityisesti tuo rakas puoliso. Kun sitä osaisi jotenkin kiittää ja osoittaa arvostustaan enemmän. Nyt toinen saa vaan kiukkua, väsymystä, murheita ja äksyämistä niskaansa. Onneksi tuntee jo niin hyvin, että tietää auringon taas pian paistavan tähänkin risukasaan.

Valkoisten kukkien pauloissa

Kevät ja erityisesti tämä alkukesä on minusta parasta aikaa vuodesta. Kesä ja loma on vielä edessä, saa laittaa mekon päälle ja koivet saavat kalman kalpeuden tilalle kuparia. Kannattaa joskus herätä katsomaan auringon nousua ja kuuntelemaan lintujen aamuöistä konserttia.
Joka vuosi tuntuu kuitenkin siltä, ettei ehdi imemään itseensä tarpeeksi tätä ihanuutta.

Paitsi silloin yhtenä vuotena, kun Lauri syntyi ja kävelin tuntikausia vaunujen kanssa ympäriinsä. Tuijottelin onnenhuuruissa kevättä ja vauvaa ja kuuntelin, kun radiossa soi Valvomon Mikä kesä. Metsissä tuoksuivat tuomi, kielot ja oravanmarjat. Ja ketunleivät ja metsätähdet. Semmoinen kukkakimppu, pieneen, hikiseen käteen kerättynä, on maailman ihanin lahja :)
Ja entäs sitten nuo omenankukat. Toissa syksynä istutetut Huvitus ja Punakaneli kukkivat ahkerammin kuin viime vuonna. Voi ihme, kun niitä kukkia saisi säilöttyä pahan päivän varalle. Ja tätä ihanaa valoa.
Onneksi voi ottaa kuvia :)