lauantai 30. huhtikuuta 2011

Kiharakampaus














Miulla on piikkisuora ja maantienharmaa tukka. Ylikasvanut ja leikkuuta vailla vielä kaiken lisäksi. Kampaajalle en ole uskaltanut mennä, kun joka toinen viikko mielessä pyörii lyhyt polkkatukka, joskus vieläkin lyhempi, ja muulloin haaveilen pitkistä hiuksista. Värikin tekisi terää, mutta kun en osaa sitäkään päättää vielä.
Juhlia varten tälläydyin pitkästä aikaa oikein kiharoilla. Levitin märkiin hiuksiin muotovaahtoa, pyörittelin marketin vaahtomuovipötkylöihin ja annoin kuivua. Hiusten kuivuttua en harjannut kiharoita auki, vaan asettelin sykeröt nipsuilla ylös.
Ja teeseitsejuhlakampaus oli valmis ja hetken ajan olo oli kuin rinsessalla :) .
Tätä pitäisi harrastaa useammin.






perjantai 29. huhtikuuta 2011

Synttärit

Päivälleen viisi vuotta sitten olin noin puolitoista kertaa isompi, jännittynyt ja malttamaton uuden kokemuksen edessä. Oli Laurin laskettu syntymäpäivä. Yksi yö oli vielä "nukuttava", ja sitten vappuaattoiltana syntyi perheeseemme terve poikavauva. Viisi vuotta olen nyt harjoitellut äitinä olemista, ja koko ajan kohtaan uusia haasteita. Kokemukseni mukaan äidin tärkein tehtävä on tehdä itsensä tarpeettomaksi. Ei muuten toimisi kovinkaan monessa työpaikassa, ei ainakaan jos mielii leivässä pysyä.
Unelmana olisi siis kasvattaa lapsista itsenäisiä, toiset huomioon ottavia ja onnellisia ihmisiä, yhdessä isin kanssa.
Juhlien tarjottavat sankari suunnitteli ja mietti itse. Toteutuksesta vastasin sitten minä. Taisi olla toinen tekemäni täytekakku koskaan, ensimmäinen onnistunut, joka pöytään kannettiin. Hellapoliisin mustikka-valkosuklaakakku näytti ihanalta, makukin oli ilmeisesti mainio. Minä en siis sortunut vieläkään! Herkutonta huhtikuuta on enää kaksi päivää jäljellä, ja sunnuntaina herkuttelen sitten siitäkin edestä. Maanantaina paluu takaisin ruotuun ja taidanpa taas paneutua tuohon fitfarmin GoFatGo-haasteeseen, en painoa pudottaakseni vaan siksi ettei herkuttelu ryöpsähdä mahdottomaksi. Se toimii :)
Sankari oli iloinen ja onnellinen, sanoi nukkumaan ruvetessa, että "Äiti, nää oli parhaat synttärit ikinä".

torstai 28. huhtikuuta 2011

Neulemekko kummitytölle

Telkkarinkatsontaneuleena ja automatkoilla valmistui tämä pikkuriikkinen neulemekko kummitytölle. Kyseinen mekko on neljäs, jonka tein tällä ohjeella.
Lankana Novitan Tennessee, koko pienin annetuista ja puikot 3 mm ja 3,5 mm. Lankaa kului noin 150 grammaa.
Alunperin tilasin langan Laurin omenapipoa varten. Tietokoneen näytöllä lanka näytti ja näyttää edelleen aika vahvan punaiselta, jopa oranssilta, mutta luonnossa se on enemmän korallin väristä. Aikalailla tyttömäinen väri, eikä vähääkään omenaa muistuttava. Ei tullut pipo, vaan tuli mekko :)


Koristeeksi virkkasin Tennesseen kolmella säikeellä pienen kukan.
Ohje siihen alla:
Aloitus: Luo 4 ketjusilmukkaa, yhdistä piilosilmukalla renkaaksi.
Krs 1: Tee 3 ketjusilmukkaa, virkkaa renkaaseen 14 pylvästä. Yhdistä piilosilmukalla.
Krs 2: Virkkaa 3 ketjusilmukkaa ensimmäisen pylvään tilalle(4 jos käsialasi on kireää), tee kiinteäsilmukka kolmanteen pylvääseen. Toista lenkit vielä 4 kertaa. Yhdistä piilosilmukalla.
Krs 3: Virkkaa ensimmäiseen lenkkiin *1 kiinteäsilmukka, 1 puolipylväs, 5 pylvästä, 1 puolipylväs, 1 kiinteä silmukka* . Toista ** neljässä muussakin lenkissä. Yhdistä piilosilmukalla, katkaise lanka ja kiinnitä täällä langalla.

keskiviikko 27. huhtikuuta 2011

Hengari tai henkari

Tämä tyyppi on hengaillut makarin seinällä kohta viiden vuoden ajan. Alla on tavallinen puuhenkari, jonka päälle olen virkannut kiinteillä silmukoilla päällisen. Hengarikoristeelle tein pallomaisen pään, vähän kuonoa, korvat ja tassut. Pumpulia täytteeksi ja silmät & suu kirjomalla.
Siivoillessa alkoi ärsyttämään, kun tyypillä ei ole kunnon kirsua, vaikka on ilmeisesti jonkinlainen nalle-eläin. Otin neulan, langan ja ruskean napin, ompelin paikalleen ja nyt on ilme kohdallaan. Yleensä henkarissa roikkuu Juholle vauvana ostettu pellavainen juhlapuku. Nyt suunnittelin kuvaavani siinä kummitytön neulemekon, siitä tuo viimeistelykipinäkin alunperin lähti. Ja kumpikohan se loppujen lopuksi on, hengari vai henkari? En osannut näköjään päättää.

Pitäisiköhän vaihtaa blogin nimeksi päällystysblogi, kun kaikki mitä kirjoitan, tuntuu liittyvän esineiden päällystämiseen :)

tiistai 26. huhtikuuta 2011

Sairastuvalta

Nyt se kevätflunssa löysi tiensä tännekin. Juhon kanssa kuumeillaan ja köhitään, Lauri on räkäinen ja isikin valitteli kipeää kurkkuaan. Kevätflunssaa kurjempaa ei ole kuin kesäflunssa. Ja sen kerran kun minulle olisi mukavia töitä tarjolla, joudun perumaan lupauksiani, nyyh. Herkuttelulakkokin ottaa jo pattiin, lohtunamut ja leivonnaiset olisivat niin paikallaan nyt. Mitenkä tästä nyt löytäisi jotakin positiivista? Onnistuisiko jos oikein kovasti yrittäisin...

Miksi on mukavaa sairastaa lentsua tänään?
+ Saadaan Juhon kanssa laatuaikaa, köllöttelyä, elokuvia ja jutustelua
+ Tulee katsottua digiboksin tallennuksia vähemmäksi
+ Enemmän aikaa leipoa synttäriherkkuja Laten synttäreille
+ Kroppa saa kaipaamaansa lepoa, pian se treenikin taas maistuu
+ Mieluummin sairastetaan nyt, kuin sitten mökkikauden alkaessa
+ Onneksi ei ole oksennustauti
+ Flunssa on tässä maailmassa mitätön tauti, perusterveenä ei pitäisi kitistä.

Ja niitä miinuspuoliahan ei ole mikään pakko listata, eikä miettiä. Harmittelu ja murehtiminen ei muuta eikä paranna tilannetta.
Positiivista päivää, sittenkin! :)

sunnuntai 24. huhtikuuta 2011

Käsityöpaketti

Laurin kanssa kokeiltiin joku kuukausi sitten vohvelipujotusta. Ei riittänyt vielä sinnikkyys, eikä pikkutarkka käsityö voinut vähempää kiinnostaa. Nyt olisi lähdössä samanikäiselle tyttölapselle lahjaksi päärmättyjä vohvelipyyhkeitä, neuloja, lankaa ja ompelulaatikko. Ja samaan pakettiin yksityisopetusta tarvittaessa :)
Hyvää syntymäpäivää M!
Netti on muuten pullollaan ohjeita ja ideoita tuohonkin käsityötekniikkaan. Enää ei tarvitse suunnata kirjastoon tai kirjakauppaan, niin kuin silloin kun itse vohvelipujotusta opettelin... noin 25 vuotta sitten.

lauantai 23. huhtikuuta 2011

Neulatyyny

Muistuipa tuossa mieleen, että joskus voisi tehdä semmoisia pieniä, mukavia ajanvietekäsitöitä, jotka saisi valmiiksi yhdeltä istumalta.
Eikä aloittaa esimerkiksi kuukausia kestävää remonttia tai nilkkapituista kirjoneuletakkia tai käsin ommeltavaa parisängyn tilkkupeittoa ;)
Uusimmassa Ihana-lehdessä oli tehty säilyketölkeistä neulatyynyjä ja ideaa oli testattava heti käytännössä. Kankaat ovat yhä edelleen tuolla jossain muuttolaatikkojen uumenissa, mutta papereita oli saatavilla. Ensiksi pesin pienen tonnikalatölkin, sitten leikkasin ja liimasin lahjapaperista päällisen sille. Tyynyosaan tarvitsin taas kangasta... entäs jos virkkaisi tyynyn jämälangasta? Tuumasta toimeen, ja pallomaisen tyynyosan sisälle silputtua huovutuslevyä. Tadaa!

perjantai 22. huhtikuuta 2011

Pahvilaatikoiden päällystystä, osa 2

Tänään jatkoin säilytyslaatikoiden päällystysoperaatiota. Inspis iski jo eilen illalla, kun postista tuli synttärilahja eräälle pikkuneidille. Maltoin kuitenkin nukkua aamuun ja tänään on taas paperisilput, erikeepperilitkut ja sudit vallanneet huushollin.
Jo postissa ihastelin, että onpas kerrankin panostettu paketointiin. Paketin päällä oli ihanaa vaaleanpunaista, valkopilkkuista paperia ja laatikon tyhjä tila oli täytetty vielä edellistäkin kauniimmalla, beige-vaalenpunaisella paketointipaperilla. Gerberoiksi tulkitsin nuo kukat, lempikukkiani! Myös tilaamani kankaat, lahjapaperi ja se lahja olivat huolella paketoitu ja paketit tarroilla ja nauhoilla koristeltu. Pääsiäisen kunniaksi pojat saivat vielä suklaat kaupan päälle. Tunsin olevani arvostettu asiakas vaikka ostokseni olivat minimaaliset. Vähästä se on joskus kiinni.
Alimmassa kuvassa on sitten kolme valmista laatikkoa. Pikkusen meinaa kuultaa siniset raidat paperin läpi, mutta en anna sen haitata. Pilkullisen paperin kohdalla keksin purkaa laatikon ja koota sen nurinperin uudelleen. Raidat jäivät sisäpuolelle.
Ja mitä tämä askartelu taas maksoi? No sen puolikkaan liimapurkin verran. Mitenkäs se menikään... hulluilla halvat huvit, idiooteilla ilmaiset ;)

torstai 21. huhtikuuta 2011

Työmiehet

Remonttijätteen raivauksessa minulla oli kaksi pientä
mutta hirmuisen uutteraa työmiestä apuna.



Vinkkinä motivointiin: uudet työhanskat!

Illalla jatketaan samaa hommaa, vieläköhän hanskoissa riittää voimaa :)

keskiviikko 20. huhtikuuta 2011

Purkaminen suoritettu

Työhuonerempan purkamisvaihe on nyt ohi. Yksin olisin turannut sitä seuraavat kolme vuotta, kaksi miestä sai paljon nopeammin "tuhoa" aikaan :) Yhden puretun paneeliseinän takaa löytyi näin kaunis tiiliseinä. Hm... pistää miettimään. Mitähän tuon kanssa tekisi? Ehdotuksia? Haaveilen edelleen siitä Kirsikkapuu-tapetista ja samaan tilaan ei voi survoa molempia. Vaikka tilkkutyöt muuten silmää miellyttävätkin :) Tiiliseinä ei innosta juuri nyt, tai siis innostaa mutta vaaleanpunasävyinen tapetti kiehtoo enemmän. Mutta entäs vuoden päästä, sitten voin olla jo ihan eri mieltä. Paras on varmaan levyttää tuo seinä piiloon, siten ettei tule tehtyä mitään peruuttamatonta. Maalaus tai rappaus saattaa harmittaa myöhemmin. Seuraavana on luvassa lattian valamista, varmaankin pyhien jälkeen. "Pientä" siivousta tarttis tehdä ennen sitä.

tiistai 19. huhtikuuta 2011

Teehetki huhtikuussa

Yritän aika ajoin opetella juomaan teetä, vihreää teetä. Kahvinjuonti on minulla kausittaista. Välillä kahvia kuluu jo heti aamulla pannullinen, välillä tunnen oloni ylivilkkaaksi ilmankin, silloin on parempi pysyä erossa kofeiinista. Energiajuomia en uskalla edes ajatella :) Ylivilkkautta on taas ilmassa, kevätköhän sen tekee?
Sitten on vielä tämä huhtikuun ajan kestävä herkkulakko, joka usuttaa minua juomaan teetä. Kahvikupponen huutaa seurakseen pullaa, kakkua, torttua, muffinia tai edes keksiä. Maitoa tai sokeria se ei minulta vaadi. Teekupilliseen yhdistän mielessäni vain sokerikorput, joista on paljon helpompi kieltäytyä.
Tuo vihreä tee, se ei ole minun makunystyröilleni kovinkaan täyteläisen makuista. Joku joskus mainitsi, että tuntuu kuin saunavastan huuhtomisvettä litkisi. Ehkä en vain ole törmännyt hyvään teehen vielä. Mitä se semmoinen on? Mistä sitä saa? Te kokeneemmat teehifistit, kertokaa vinkkejä aloittelijalle :)

maanantai 18. huhtikuuta 2011

Pitäis tehhä sitä ja pitäis tehhä tätä


PITÄIS ja PITÄIS ja PITÄIS...

Siltä nyt tuntuu. Intoa ja energiaa PITÄIS nyt ammentaa jostakin.
Herkuton huhtikuu pakottaa etsimään hyvää oloa muualta kuin herkuista ja minulle tyypillisestä ruualla nautiskelusta. Sijaistoimintoina zumbaa ja salitreeniä, teeseitsejalkahoitoja, kauniita käsityöhaaveita ja uusien käsitöiden aloittelua. Pihahommia, haravointia (kyllä, se on suurta herkkua kunhan lumet sulaisivat ja piha hiukan kuivahtaisi) ja mullassa möyrimistä. Niin ja tietenkin poikien kanssa retkeilyä. Mikä muu olisi kivaa ja antaisi virtaa?
PITÄIS siivota. Jos sitä aloittaisi sillä, että laittaisi huushollin järjestykseen. Niin järjestykseen kuin remontin keskellä on mahdollista. Laurin synttärit lähestyvät ja PITÄIS aloittaa herkkujen leipominen tänä vuonna riittävän ajoissa. Aika monta juttua PITÄIS ennen kekkereitä saada aikaiseksi.

Tänään oli sopiva ilma kuivatella palolaitoksen pyykkituvassa pyykättyjä mattoja. Jos kylällä näkyy lentäviä mattoja, niin ohjatkaa meille päin :)
Yksi PITÄIS vähempänä siis.

sunnuntai 17. huhtikuuta 2011

Virpomassa





















Päivän saldona monta iloista hymysuuta :)

perjantai 15. huhtikuuta 2011

Herkkuja

Vuosi sitten tympäännyin etsimään aina yksiä ja samoja ruoka- ja leivontaohjeita sekalaisesta reseptisilppupinosta. Strömsön inspiroimana askartelin ohjeille kunnollisen säilytysjärjestelmän :) Etsin sopivan laatikon ja mittailin siihen sopivat kortit. Sitten kaivelin esiin kaikki paperiaskartelukamat ja aloin väsäämään reseptikortteja. Samalla tuli tehtyä tarpeellista inventaariota noiden kokeilua odottavien ohjeiden suhteen. Sen verran kirjanpitäjää minusta löytyy, että kortteihin piti laatia numerointi. Ja sisällysluettelo. Numerointiin piti jättää väljyyttä, että kortteja voi lisätä jatkossa aihealueisiin, eikä vaan viimeisten perään. Esimerkiksi ruoat alkavat numerosta 000, suolaiset leivonnaiset 100, makeat leivonnaiset 200 ja jälkkärit 300.
Tuskin välit täyttyvät, mutta säilyypähän logiikka jatkossakin. Materiaalina käytin kaikkea keräämääni paperiaskartelusälää: tapetteja, kirjepapereita, skräppipapereita, teippejä, nauhoja, kaavapaperia, poikien piirustuksia, lehtileikkeitä jne. Jotkin pidemmät reseptit ovat kaksipuoleisia. Laminoinnin sijaan päällystin kortit tukevalla kontaktimuovilla molemmilta puolilta. On helppo pyyhkiä taikinaroiskeet, toisin kuin reseptivihkoista ja irrallisista lehtileikkeleistä.

Pahvilaatikoiden päällystystä

Varastotila vähenee, joten pitäisi saada semmoisia säilytyslaatikoita, joita ilkeää pitää näkyvillä. Uusia en osta ennen kuin tarkastan jo olemassa olevat, saisiko niistä muokattua entistä parempia ja omannäköisiä. Aloitin ison urakan kahden laatikon päällystämisellä. Ylempi kuva on ennen, alempi jälkeen.
Ensiksi paikkailin laatikoista reiät. Laitoin myös päädyn aukot umpeen, koska niistä kohti tapetti rispaantuu ja nuhraantuu ensimmäisenä. Kiinnitin sopivaksi leikatut tapetin palat ohennetulla erikeepperillä, ja lopuksi lakkasin laatikot ulkoa samalla liejulla. Päällystämiseen voi käyttää lähes mitä tahansa paperia tai vaikka kangasta.
Kuulostaapa helpolta ja nopealta! Oikeasti miulla meni koko aamupäivä tuohon turaamiseen. Olohuone oli ensin suojattava sanomalehdillä ja kertakäyttöpöytäliinoilla. On nimittäin käynyt erinäisiä kertoja niin, että kangasvärit tai liimat löytävät tiensä uuden maton pintaan... Paperisilppua levisi ympäriinsä, eripaksuisia liimalitkuja purkeissa ja pensseleitä tiskipöydät täynnä. Myös laatikkojen sisältö oli tilapäisesti levällään lattialla. Mutta ah, sitä askartelun ihanuutta :)
Voisiko joku siivota jäljet?

torstai 14. huhtikuuta 2011

Enkelitaulu sai lopullisen muotonsa

Luulin vielä viime viikolla, että enkelitaulu olisi valmis. Vaan eipä ollutkaan :)
Posti toi työhuoneen tapetit, ja samalla rullan Maaria Wirkkalan Enkeli-tapettia erilaisia askarteluja varten. Ja voi ihme, miten voi tapetti olla noin kaunis ja koskettava. Jos minulla olisi tyttölapsia, huone tapetoitaisiin tällä tapetilla.

Otin siis enkelitaulun vielä kerran käsittelyyn. Irroitin sinertävän taustatapetin ja vaihdoin tilalle vaaleanpunaista. Samalla kirjoitin alakulmaan

PYYKKIPÄIVÄ

REISSUSSA
RÄHJÄÄNTYY

Ja oma puumerkki toiseen kulmaan. Nyt se on valmis! Odottelee malttamattomana työhuoneen seinälle ripustamista. Tai siis se malttamaton olen minä. Haluaisin niiiiin kovasti jo istua uuden työhuoneen pöydän ääreen. Ompelusten välissä olisi niiiin nautinnollista lepuuttaa silmiään tuijottelemalla ikkunasta kaukaisuuteen. Pojilla olisi työhuoneessa omat pöydät, joilla askarrella ja yhdessä loilotettaisiin radiohittejä :) Unelmointi on sitten ihanaa. Sahajauhot, pöly, tavararöykkiöt, mapit ja muu vääriin paikkoihin hajasijoitettu työhuoneroina ovat toivottavasti historiaa noin kuukauden päästä.

keskiviikko 13. huhtikuuta 2011

Kirjovirkkausta vaihteeksi

En mie sitten malttanut pysyä poissa tuolta remonttihommista eilen. Sen verran opin kuitenkin, että heiluttelin sorkkarautaa hengityssuojaimen kanssa. Helpottavia uutisia muuten: ensi viikolla mie saan komennuksen aputytöksi ja ruuanlaittajaksi tässä remontissa :)
Illalla innostuin vielä kirjovirkkailemaan siskon pojalle kerhokassia. Lanka on uusi ihana tuttavuus, Hjertegarnin Blend bamboo. 70% bambua, 30% puuvillaa. Koukku 2,50 mm, jotta saan tarpeeksi napakkaa pintaa aikaiseksi. Hirven kuvan etsiskelin netistä, tulostin sen ja mitoitin kirjovirkkauksen ruutupiirroksen siten, että hirvi ei viru eikä veny mihinkään suuntaan. Sitten vaan sohvan nurkkaan! Telkkaria ei oikein pysty katselemaan samalla, toisin kuin neuloessa. Toisaalta kirjovirkkaus oli taas pitkästä aikaa niin innostavaa, että juuri ja juuri maltoin ruveta illalla nukkumaan. Nyt pitää suunnitella vielä kassin yläosa, joku lyhyt loru kenties? Vaiko yksiväristä tai toinen samanlainen hirvi yläpuolelle?

tiistai 12. huhtikuuta 2011

Pian 1+1=1

Remonttia, remonttia... tällä hetkellä työhuoneessa näyttää tältä. Kaksi pientä huonetta, tai ehkä paremminkin komeroa, alkaa vaikuttaa yhdeltä isommalta. Väliseinästä on vain luuranko jäljellä. Valon määrä on jo nyt huikea verratuna entiseen! Tapetit tulevat tänään postissa, ja luvassa on ainakin pahvilaatikoiden päällystystä. Kuinkahan kauan menee ennen kuin pääsen opettelemaan seinien tapetointia? On muuten semmonen laji, jota en ole koskaan kokeillut. Eli hyvät vinkit tulisivat tarpeesen :)
Tekstiilikäsityöihminen minussa alkaa vaatia jotain muuta tekemistä kuin sorkkaraudan ja vasaran kanssa heilumista. Ja keuhkotkin kiittäisivät, jos pysyisin välillä poissa tuolta pölyistä. Josko sitä aloittelisi jotain pientä keväistä virkkausta, kun nuo ompeluhommat on jumissa muuttokuormassa :)

maanantai 11. huhtikuuta 2011

Melkein mökkeilyä

Mökkikuume on ihan mahdoton. Kuumetta lääkitäksemme kävimme eilen ajelemassa niin lähellä mökkiä kuin mahdollista. Samalla tutkailtiin, mikä on lumi- ja jäätilanne rannoilla. Lauantai-iltana tein eväät valmiiksi jääkaappiin, sunnuntaiaamuna kahvit termariin, eväät reppuun ja retkeilykamppeet niskaan. Koko konkkaronkka autoon ja kohti mökkiä :)

Perillä huomattiin, että mökkitie oli ollut auraamatta koko talven. Pienen reippailun jälkeen keskityttiin poikien kanssa olennaiseen eli eväiden syömiseen, ja Antti ja Otto kävivät uppuroimassa venepaikalla. Eväät on sitten ihana asia! Pienenä tyttönä luin Viisikko-kirjoja. Parasta niissä oli yksityiskohtaiset kuvaukset kunkin seikkailun eväistä :)
Reissun saldoksi saatiin siis raitista ulkoilmaa ja erityisen väsynyt koira. Mökistä nähtiin katto, eli ainakin se oli kestänyt menneen talven lumien painon. Pojat torkkuivat päikkärit autossa ja mie kävin ostamassa lenkkareita ja kumppareita kasvaneisiin jalkoihin. Ja kurarukkasia. Niin, ja elämäni ensimmäisen huutonet ostoksen: kukallisen vahakankaan mökin ruokapöydälle. Nyt ei tarvitse napista enää kangasliinan likaantumisesta niinkuin viime syksynä.
Ehkä ensi kerralla pääsemme jo vesille. Nyt ei vielä kiinnosta lähteä seikkailemaan tuonne jäiden sekaan, kovaan virtaan.

lauantai 9. huhtikuuta 2011

Kesäunelmointia





Vaikka tässä torpassa mekkalaa riittää, osataan meillä joskus olla hiljaa ja keskittyä olennaiseen.
Tulis jo se kesä :)

perjantai 8. huhtikuuta 2011

Ei tervettä päivää nää... ;)

Uusi kierros vatsatautia puolessa välissä, aikuisilla mahat ruikulilla. Tai siis aikuiset... tuli taas tällä viikolla osoitettua, että täällä ei asu kuin yksi aikuinen. Sattuipa noin 25 vuotta sitten, että yksi tytön tyllerö nielaisi kokeilumielessä Mignon-munan kuoren murusen. Sitten iski hätä ja pelko, miten sen saisi pois mahasta?! Puhkooko se mahan? Kuolenko minä? Tyttö ravasi hädissään vessassa, pelkäsi niin ettei voinut rauhoittua. Viimein äiti sai tytön tunnustamaan ja juttelemalla rauhoittumaan. Lähes sama juttu nyt 25 vuoden päästä. Nyt melkolailla vastaava asia meni onneksi nauruksi jo saman tien. Mahatauti on peräisin miehen työmatkalta, Antti on kärvistellyt taudissa koko viikon, mie aloitin viime yönä. Toivotaan, että pojat säästyisivät tauditta.
Säästymisestä ja suojeluksesta puheenollen (tosi ilmeinen aasinsilta) väsäsin viime kesänä tämmöisen taulun makarin seinälle. Kehykset kirpparilta, tausta tapettia. Hauenkoukkusiimasta pyykkinaru ja narulle pienillä pyykkipojilla enkelin siivet, taulua varten neulottu pikkumekko ja Antin kihlasormus sädekehäksi. Ostettiin Antillekin vihkisormus, joten tuo kihlasormus on vain pyöriskellyt laatikoissa vailla "työtä". Tekisi mieli vielä kirjoittaa taulun reunaan taulun nimi, joka voisi olla vaikka Saunapäivä tai Kylpypäivä.

torstai 7. huhtikuuta 2011

Raparistot

Tuntuu, että tänä keväänä rapakelit on aika nopeasti ohi pihoilla ja teillä. Toivon ainakin niin. Auraamattomilla alueilla saattaa olla sitten ihan toisenlaiset tulvat luvassa. Vähän yli viikko sitten ajelin täysiään vielä potkurilla ja nyt tiet ovat pääosin jo kuivat.
Voi ihme sitä riemua, kun lapset löytävät lätäköitä. Ajatelkaas niitä lapsiraukkoja, jotka on puettu tällä kelillä muihin kuin kuravaatteisiin: "älä mene sinne, älä tee sitä, kierrä tuo vesilätäkkö, älä kävele siihen veteen...". Miulla ei riitä intoa siihen jatkuvaan vesileikeistä kieltämiseen. Kiellän ja komennan niin monesta muusta asiasta, että riemuitkoot keväästä ja lätäköistä täysin rinnoin. Sen verran on sovittu, että lätäköissä ei uida eikä istuta ja toisten päälle ei räiskitä vettä.
Siitä lähtien, kun ulkoilu on on ollut muuta kuin rattaissa nukkumista, pojilla on ollut kurakeleillä käytössä Elloksen fleecevuorisia kumipukuja. Ensin haalareina ja nyt isompana housut ja takit. Juuri ja juuri kestävät kahden viikarin käytön, Juholla alkoi edellinen puku vuotaa takapuolen kohdalta. Oli ilmeisesti kulunut mäenlaskussa ohueksi. Näkyviä reikiä olen paikaillut liimattavilla paikoilla, ja sillä tavalla jatkanut pukujen käyttöikää. Myös kengän alle tulevia kuminauhoja joutuu uusimaan vähän väliä.
Aurinkoa täällä jo kaipaillaan. Taimet kurottelevat honteloina ja valkoisina kohti valoa ja harmaus uhkaa tarttua mielialaankin. Onneksi nämä pienet miehet saavat jutuillaan suupielet väkisinkin ylöspäin. Esimerkiksi tänä aamuna Lauri oli ratkaissut yhden mysteerin:
"Äiti, mie tiijän miten ne pääsiäistiput munii niitä suklaamunia."
"No?"
"Sillä aikaa, kun myö ei huomata, työ laitatte ne munat pääsiäisruohoon."
"Mistä sie sen keksit?"
"Nukkumatti kertoi sen miulle, kun mie nukuin" :)

keskiviikko 6. huhtikuuta 2011

Vanhoista ikkunoista tuunattua

Vessaremonttien yhteydessä kiertelin kaikki Joensuun kaluste- ja sisustusliikkeet ja etsin mieleisiä peilejä. Ei löytynyt sopivia. Kaikenmaailman kultakehyksiä ja muovireunuksisia olisi ollut tarjolla, liian suuria tai sitten liian pieniä mutta ei yhtään mieleisiä. Päätin sitten tuunata peilit ukin tekemistä ikkunoista. Toinen ikkunanpoka oli ihanasti harmaantunut, sopi hyvin altaan ja kaappien välitilan tapettiin ihan tuollaisenaan. Pienemmän vessan peilin kehykset maalasin ohennetulla valkoisella maalilla.


Ensimmäiseksi raahasin ikkunat iskän ja äidin luota tänne meille. Pesin ja putsasin ne. Varovasti irrottelin vanhan lasin, toisesta lasi oli rikkoutunut jo säilytyksessä. Tässä vaiheessa maalasin toisen valkoisella. Ostin lasiliikkeestä sopivan kokoiset peilit ja asensin ne listojen avulla paikoilleen. Takapuolelle ruuvasin kaksi silmukkaruuvia, joiden väliin pingotin vahvaa rautalankaa ripustusta varten.
Eipä ukki varmasti aavistanut, että hänen tekemänsä navetan ikkunat palvelisivat myöhemmin peilin kehyksinä :)

tiistai 5. huhtikuuta 2011

Pääsiäiskoriste

Pääsiäistä pukkaa :) Kerättiin poikien kanssa leikkikentällä käydessä maahan tippuneita risuja, ja viikon ajan ne lojottivat oven vieressä pihalla. Mahtoi siinä jokainen kävijä ihmetellä, että miksi ihmeessä sisääntulon vierusta on kuin komposti, tai ainakin melkein. Nyt ne sitten jalostettiin eteenpäin pääsiäiskranssiksi. Tein ympyrän vahvemmasta rautalangasta ja kiinnitin ohuemmalla risunippuja siihen. Kiinnitettiin hökötys ruokapöydän päällä olevaan lamppuun ja pojat koristelivat komeuden Tiimarin puumunilla. Kuva on kovin pimeä, koska sadepilvet pimensivät eilisen päivän.
Auringonvaloa alkaa olla jo ikävä.
Ruokakaupasta ostin kevään ensimmäiset pikkunarsissit, eli pääsiäinen lähestyy ihan selvästi :)

maanantai 4. huhtikuuta 2011

Työhuone nyt

Nykyinen työhuone näyttää nyt tältä. Ylempi kuva on ovelta kuvattu ja alempi ovelle päin. Paneeleiden ja kaapistojen takaa löytyi aurinkoista keltaista seinäpintaa.
Meinaa välillä usko loppua tämän projektini suhteen. Sitä on niin sormille lyöty, kun se itsensä toteuttamisen paikka on pakattuna pahvilaatikoihin, nyyh. Ja valmistumisesta ei ole aavistustakaan. Hetikaikkimulletässäjanyt-ihminen minussa itkee leviävää remonttia. Se toinen ihmistyyppi, (jota minussa onneksi myös on) se joka jaksaa tehdä pitkän tähtäimen suunnitelmia, ottaa onneksi vallan aika ajoin. Koittaa muistuttaa, että loppujen lopuksi tässä säästetään... kun talon lämpöeristystä parannetaan. Samalla saadaan vierashuone, jota ei tarvitse hävetä. Ja kaiken huipuksi se valoisa ja tilava työhuone, josta olen aina unelmoinut.

Tietääpähän sitten, mitä seinät ovat "syöneet", kun ne itse purkaa alkutekijöihinsä ja kasaa uudelleen oikein, tai siis nykyisten rakennusmääräysten mukaisesti. Nekin saattavat tuntua 50 vuoden päästä "vääriltä", niinkuin nuo talon rakennusaikaiset nyt. Tuossa alemmassa kuvassa näkyy seinässä aukko, johon oli upotettu mikroaaltouuni. Mikron takapuoli oli siis työhuoneeseen päin.
Kätevää, eikö totta? Tottakai mikro saunan pukuhuoneessa! :)

lauantai 2. huhtikuuta 2011

Taiteilijaelämää

Mielenkiintoista asua samassa taloudessa tuottoisien taiteilijoiden kanssa. Valitettavasti tuottoisuus ei tarkoita tässä tapauksessa rahaa vaan sitä, että taideteoksia syntyy kuin liukuhihnalta. Vesiväritöitä on kuivumassa ruokapöydällä, niin ettei pöydän pintaa näy. Sitten kun pöytä täyttyy, otetaan lattiapinta-ala käyttöön. Töitä tutkiskellessa huomaan, että työt ovatkin pääasiassa yhden taiteilijan käsialaa. Toinen taiteilija onkin insinööri, keskittyy mustekynien ja kaikkien mahdollisten teknisten välineiden purkamiseen ja uudelleen kokoamiseen. Tämä taiteilijainsinööri keskittyy tekemään harvinaisia, uniikkeja maalauksia, tai ehkä ne ovat teknisiä piirustuksia. Esimerkiksi kesämökkiä piirettäessä hän päätti tehdä saaren ja mökin pohjapiirustuksen.
Ihmeellistä, samoista aineksista tehtyjä lapsia, samoilla virikkeillä kasvatettuja ja niin silti niin ihanan erilaisia.

Tuottoisa taiteilija aloitti uransa tämän kuvan taideteoksilla. Taitaa olla semmoinen JÄLKEEN-kuva kyseessä, koska käsissä ja ympäristössä ei näy merkkiäkään sormiväreistä. Minulla on muistikuva, että ihan nuin siististi homma ei sujunut :)

perjantai 1. huhtikuuta 2011

Tildaporo

Samat kujeet täällä edelleen, ei uusia inspiraatioita ilmassa. Pakkaillessa tuli vastaan tämä Tildaporo, jonka tein pari vuotta sitten. Ohjeen poimin Tone Finnangerin Tilda-aiheisesta joulukirjasta, nimeä en muista ja en jaksa tarkistaa, koska kirja on pakattuna johonkin pahvilaatikoista. Vanhojen puuhenkareiden käyttö kiikkujalaksina oli ihana idea.



Tiesittekö muuten, että sokerista voi tulla krapula. Mie tiedän.